Samaa rataa...

Vain jälleen teen uutta kamaa, vaikken kuuntelekkaa dalei lamaa. Sitä samaa joka monesti sataa, vaikka monesti akkusa lataa. Ei silti pataa kannata vetää, kun sitte se menee samaa rataa alas, tee ne monesti uudestaan. Kuuluisa onkin rumuudestaan, vaik suuruisa maine onki, silti naine häntä ylläpitää. Kyllä siitä vielä hyvä tulee, vaik usein paskaa kuulee, silti usein ulkona vain tuulee. Pakko koskea sen huuleen, vaikka yhteen hiileen puhalletaanki. Viileen kolea ilma nyt on, vaik yksi sanoikin et hän komea on. Vainoikin monii hänt kohti, mut  ei häntää kuitenkaa kiinni saada, vaan eihän se tätä maata kaada. Maaha usein hakattuna. Ajattelee että saaha tää nyt riittää, ja samantien kätensä yhteen liittää. Samal niittaa lauseen, joka häneen viittaa. Liippaa siis lähelt. Siippaa hän kuuntelee, ja totuuksia usein mieles muuntelee. Ei edes suutele naista suulle, koska usein maista unelmien putoaa. Ei löydy edes samanlaista ihmist, vaikka vedes kierisit, kuin kivi veres vierisit. Liki totuutta usein pääsee, silti kohtuutta haki. Samal joku laki pitää olla, vaik koolla ei nyt väliä oo, källiä usein suunnittelee, vaikka mälliä suussaan usein pyörittelee. Nyörit yhteen solmii, kuin nöyrin palvelija maailman. Köyhin vaan ilmaa on, mut hilman pintaa nättiä katselee, samal housunsa kastelee, silti ylpeänä eteenpäin vain astelee. Kylpeävänä nuorena asiat tietää, vaikka tie tää vie nuoralla ohuel. Suoral usein toiseks jää, vaikka ei loiseks haluakka...  

Jotain...

En tiedä mitä minä teen, vaikka metsään meen, silti sinä mielessäni pyörit ja hyörit. Työ rytmi ihan sekasin, silti tekasin tämän, vaikka mekastinkin ja esitin välinpitämätöntä. Pitämätöntä joka suhtees, vaan nuhtees mut hereille sai, vaikka turvaa vain hain. Lainaan vain hetkiseks sain. Mut tekisin sen silti uudestaan. Mietin nyt tätä monesti kuudelta, vaikka sudelta nyt vaikutan. Vakuutan silti että udella en saata, koska tiedän mitä tulel leikkiessäni rupesin tekee. Mut silti pyydän, että hyppää nyt ihmees rekee, kun töppään mä sun kanssa. Teen silti mä mitä tahansa en mä sua takas voi saada, mut älä silti mun sanoja mun niskaa kaada, koska täytyy mun joskus rauha saada. Maaha elä lyö lyötyä, koska mitä hyötyä sä siitä voit saada? Pahaa aavistamattomana tunteenti loin, silti nyt päässäni koin soinnun uuden. Kuuden aikaan aamusta päässäni sama laulu soi ja jotain uutta se nyt mieleeni loi. Toi aamun nuhteellisen, vaikka suhteellisen hölmö minä olen, silti polen yhä pyörääni pitkin samaa tietä. Vietä alamäki hyvin, koska syvin on viel käymät, tiel viel nään väylän silti käyrän edestäni haluisin poistaa. Toistaa et silti voi kaikkea, vaikka suostu en loistaa älylläni, silti kälylläni on kaikki kunnos. Luonnos tää vasta on, mutta kasta nyt ihmees huuliasi täs vedes. Edes virheist et voi mua syyttää, vaikka kuinka haluisit, niin silti joudut kaluamaan vanhoja muistoja läpi mieles. vieres silti mä kuljen, vaikka pois sinä mut suljet. Pois kaikist mikä tärkeätä mulle olis, vaik sodis siit hyötyä ei olis. Kolis päässäni taas niin et tuntu, vaikka huntua sun pääs en nähnykkää. Eihän se vain nyt käynykkää, vaikka kännykkään yritinkin soittaa, ja jopa koittaa tilanteen pelastaa, kelaa kun tää kertookin miten tunteeni sinuun kuvastaa, vaikka täytyy mun nyt vain tää lunastaa. Punasta nyt joka paikas nään, vaikka raikas ilma nyt on. Silmät kiinni nyt laitan ja sinua vain muistelen....

kiikareil...

kiikareil katsot miten viikarilt vaikutan. Metsää lail lapsen laikutan. Vail muistoo juomaani läikytän, vaik välil kuomaani muistelen ja vettä samal läiskytän. Päätäni samal puistelen, silti jäätäni eteenpäin luistelen. Kuis teleen mä sitä edelleen muistelen. Releen uuden mä taas löysin, kun perkeleen peilis näin. Täs nyt eilist näin taas säikähdin. Veteni kun taas eteeni läikähti. Suunitelmani taas kaatui veteeni. Muuri telman tais valmiiks tulla, ja siksi siis mulla kuuri helman alkoi, vaikka salkoi pääs tien näinkin...

Poljen...

Poljen pyörää tätä eteenpäin, vaikka veteenpäin matkani vie. Tie vie minnekkä lie, mutta siellä mie vielä istun aamu auringon nousuun, vaikka nousuun aamulla taas yritän lähteä. Tähteä taivaalta silti kiinni en voi saada, vaikka eihän se mua kaada, silti taata en voi ikuista onnea, mutta tonneja lupauksia monesti kuulee, vailla ulkona tuulee, silti ukkona myrskyn kuljen. Samalla silmäni suljen, vaikka kukkona tunkiolla kuvittelin olevani. Anna nyt munkin olla omassa oloissani, mutta silti en koloissani pitkään pyöri, vaikka työni usein näkyy kädenjälkenä, ei silti päiden solkena mikä tahansa toimi. Poimin monet kukat, jotka sulle annan, ja valmiiksi sisälle sulle kannan, vaikka isälle aina kunnioitusta osoitan, niin silti vielä useinkin iltaisin mielessäni sulle soitan. Enkä mä muuta nyt koita kun vain selittää tämän ymmärrettävästi, vaikka pelittää nyt kaikki ei voikkaan. Toivoikkaana illan taas nään saapuvan, vaikka kaapua et ylläni nää, en mä saapua yöllä voi, vaikka työllä kaiken mä läpi käyn, vaikka säpit oveeni laittasit, sieltä läpi tulisin. Sulisi jääkin myös siihen lämpöön jonka sydämeni tuottaa, ja moni myöskin minuun luottaa. Luottaa tilanteessa pahimmassa, vaikka sillan puutteessa moni ois, niin rakennetaan unelmista se silta. Ilta vain jatkuu jatkuvaan, vaikka paukkuu talven pakkaset, vaan rukkaset käteeni laittaen mieleni mieluiten suljen....

Kuskaa...

Kuskaa mut pakoon tuskaa, vaan puskaan elä vie koska en piiloon halua. Pelätä ei saa koska jos menet piiloon koloon, niin tartut silloin ylempien moloon, vaikka sooloon mones asias, niin en silti ole mikään monni, vaikka eihän se onni yhdes paikas pysyä voikkaan. Toivokkaan en rahaa mikskää lahjaks, vaan lahjaks toivon vain sut ystäväin. Koivun kun nään tuolla pihamaalla, tiedän että se kuvastaa ystävyyttämme, ja samantien toivun mieleltäni vapaaksi. Tavaksi ei mitään pahaa kannata ottaa, koska rahaa siitä et kuitenkaan saa. Taas kun näit asioit mietin, silti vielkin mieleni vapaana matkustaa. Katkusta kaiken kaupungin tahdon pois, vaikka mahdan tuskin mitään sille. Mille lie elämäni nauraa, vaikka tietäni edessä päin traktori auraa. Onhan tää nyt selvää kauraa, että haurast kaikki on. Vaan vauraut jaa muille ystävyyden mallilla, eikä tallilla ole luurankojakaa kaapissa, vaikka kuuran kukkija nään tuossa edessä tiedän, ettei niissä lieroa asu, eikä myöskään kieroa paskiaista, vaikka muistutatkin laiskiaista, niin toden paikan tullen näytät mihin teitä ystävät tarvitaan, vaikka käytät lauseit osas tilanteis hyväkses, silti pidät mun selkään kun sitä tarviin...

Tieto..

Tieto lisää tuskaa niin sanotaan, vaikka lisäis se tuskaa niin paljon, niin silti totuus täytyy sanoa, tai vaikka kuiskaa se, mutta älä tuskaa lisää aiheuta, vaikka aiheita monia siihen olis niin silti näitä piisaa, vaikka me kaikki välillä jotain katsellaan, kuin liisaa. Silti kisaa älä rupea pystyyn laittamaan, vaikka hulppea olisikin omaisuus, vaan suppea jos on tietous asioista, niin se ei voi olla mitää mietoutta, vaikka kieroutta maailmas usein voidaan havaita, mutta silti olemme kuin haita meressä. Yhtä kavalia kuin peto meressä, ei se silti tarkoita että joka teko veressä näkyis, mutta perässä kyllä vana kulkee, vaikka kana kuinka kotkottas ei se silti tosiasioita voi poistaa, vaikka toistaa mielessä hetkiä usein joudun, vaan mitä siitä itse koidun, sitä vielä tiedä en, vaikka kaikkea kiellä en, mutta osa mun on vain pakko mieltää, vaikka tieltäni kaikki vaikeat esteet yritinkin purkaa, ei silti turhaa vaiva näissä ollukkaa, vaan laiva seilaa ja heivaa yli laidan ne joita sinne vähiten tarvii, vaikka pariin varviin en nyt sitä ajatellutkaan en, vaan harvoin vain näit asioit voidaan ajatella, vaikka kajautella totuuksia mun välistä tarvii, en silti rupea ketään siitä nälvii, ei edes päässä pälvi kaljuu, vaikka jutut nyt kusee, vaan kun se on tarkoitettu näin, niin minkä minä sille mahdan, vaikka sinä tarjoisit mahdollisuutta uutta, en silti sitä käyttäis...

eka kerta..

eka kerta oudolt tuntui, vaikka vertaa sen ei löydy toista, ei se loista kuin aurinko, mutta mielesi sen toistaakin. Kielesi solmuun kantsis laittaa, ja tiellesi tulevat esteet voit koittaa voittaa, mutta nesteet siihe auta ei, vaikka lautaa siel oikeeseen suuntaan tyrkkiä, vaan nyrkkiä tarjotaan. Eikä edes lykkiä auta, kun pyykkiä pestää, silti rukoillaa, että anna mun kaikki kestää, vaik takki märkä sen estää, ja pakin luona huudan et ei tuu kesää..

Riita...

Riita moneen eri kertaan, jo läpi käyty on. Vaikka kiila suun eteen laitettaisiinkin emme silti tukahduta huutomme ääntä, vaikka suutumme vieläkin toisten huudosta enemmän, silti kuutosta ei meidän tokareihin pitäis saada, vaan kaada nyt ihmees lisää sitä kuplivaa juomaa, jotta palata voit taas kuomaa morkkaamaan, vaikka toisel kuormaa oliskin harteil jo paljon, silti hän yrittää ymmärtää, vaikka pyrikkää ei välttämättä enää sopusuhtaiseen ratkaisuun. Tietenkin pihdit on tehty katkaisuun, mutta Vihdat silti vain viuhahtaa, kuin kaikki edessä vaan kerran käyvä, vaikka moni on kateellisia siit kun elämme, kuin herran kukkarossa, vaan lukkarissa silti täysiä päiviä näämme, vaikka päämme pantiksi nyt lyötäis paljoo se auttais ei, vaikka lauttaas nyt laiva viekin, mutta silti kaiva hielkin oma hautasi valmiiksi, koska kooma vie potilaan kuin potilaan...

Ihme...

Ihme tapahtunut on, vaikka paahtunut leipä on. Heitä se menemään pilalle mennyt se on, en nyt vain selitä vaan tiedän sen hyvin, vaikka syvin naarmu sydämessä on, kun aamun herään niin huomaan sen, kun luomaan silmät kyyneliä tehtiin, vaikka se kyllä miehille vaikeammaks tehtiin, silti rehtiin työhön meitä tehtii, vaikka lehtii haravoimaan vain. Kyllähän sitä vielä ehtii, kun minä tiellä kuljen. Vieläkö sieltä pihoist löytyy lehtii, vaikka kehtaa en myöntää, niin vehtaan vielä ajatuksil päässäni, vaikka jäässä nimeni on. Yhtäkkiä kaikki pimeni, ja kimeni ääneni möreä, vaan törkeä en silti halua olla, kun kuitenkin vain satua kaiken huomaan olleen. Näin ollen sanon vain antakaa latua, ja sitä minä tarkoitan kun tätä katua pitkin kuljen. Puljun vanhan ohi kuljen, silti kyltin näen siinäkin jo liike on suljettu, vaikka ennen kiire ihmiset sinne ajoi, vaan nyt paloi rakennuksen varat, vaikka piru parat yrittivät sitä pitää vielä pystys. Arat jäljet vieläkin kädes on, vaikka säkees siitä ei lauletakkaa, vaan eihän sitä koskaan tiedä, eikä vielä ehkä sitä nääkkään...

pohdintaa..

Pohdintaa tässä uutta luon, vaikka mässään kuutta eri makua suussa, kun kuussa lakua syön nauraen muille, vaikka puille paljahille mut onkin nyt ajettu, vaikka rajattu mahdollisuudet yhdeks on. En silti vyyhdeksi näitä saa, vaikka haat ovest aukaisin, lovest silti joutuisin kulkee, sulkee mun mieleni taas uusiks täytyy, vaikka löytyy monii yllätyksii matkan varrel. Parrel taas mua kuletetaan ees taas, ja mä vaan huudan että paas sitä musiikkia kovemmalle, oikeammalle tielle olen valmis kääntyy, vaikka häntää mulla koiran ei olekkaa. Kuitenkin valmis säntää ovesta pihalle mä olen, vaikka hihalle juomat kaadetaankin. Juomat luoma kunnan, kun valmiina kuoma kaikki kurkust alas kaataa, mutta silti sanon että sataa paskaa kuin saavista kaataen, vaikka haavista yleensä kaikki vedet läpi valuu. En silti kaluu luita loppuu asti, vaikka kastii siihe mut merkittii, vaikka herkkii hetkii taas nään, niin en pelkkii sanoi vain mielessäni luo....

Vero...

Vero kauhea maksettava on. Aukea ei ovet ennen sitä, mitä kovat siinä tilantees tekevät. Lovet oveen jättäen, pääni poveen kääntäen. Päätä en kylläkään loveen laita, vaikka sovi en työllä niitä tekemään, vaan yöllä taas mieleni sinuun palaa, vaikka kieleni solmittu on, enkä edes sua pääse halaa, mutta kalaa en kyllä ongel saa. Ongelmia vain salaa läpi käyn, vaikka palaa talot ympärilläni, valot yhä huoneessani palaa. Kyhään palot suuremmaksi liekkien lailla, vaikka vailla totuutta olen, silti kohtuuta en ymmärrä, vaan sen vaihtoehdon kyllä tyrmään, vaikka kylmään aamuun taas herään, vaan erään kaikki jaettu on. Haettu lankakerää usein on, mutta silti hankaa mieleni perään, kunnes taas mieleeni lause palaa, ja sanotaan että kankaat hienot kertoovat luonteesta koreilevasta. Pudonneesta  laivasta varkaat taas aamuun herää, vaikka perään kaikki näistä saan, ei väistää autakkaan, vaikka lautakaan vielä valmis ei ole, vaan salongis uus rinki alkaa, vaikka palkkaa en tästä saakkaan, en kyllä liikkeelle mitään paakkaan. Vaakaan kaikki aina yhdistää monii asioit, vaikka lasit joist me juomme vettä. Mettä samal ampparit kukista etsii, vaikka lukista niille harmia koituu, vaan kyllä charmia hoitaa täytyy, vaikka päättyy jutut monet, kuten jutut usein tuttuja oovat, vaikka koovat ne nyt ikuista lanka kerää, silti tämä tältä erää saa riittää, koska mun täytyy niittää pellot rehevät, kun pelot kaikki käyvät toteen, vaikka potee moni sairauksia, vaan kairauksia jäässä näkyy, vaikka täkyyn odotetaan kalojen käyvä, vaan odotettuamme tarpeeksi tylsistymme asiaan tähän...

Tiimalasi..

Tiimalasi lisää hiekkaa tarvitsee, vaikka liekaan sitä ei kannattaiskaa laittaa. Tietenkin tyydyn taas vaihtaa paitaa. Kaitaa tietä mun pitäis nähdä kulkea, vaan sulkea mun silmäni täytyy, vaan päätyyn tien en pääsekkään, vaan taas katson, kuinka vatsan sisälle joudun vetää, Tietenkin esitetään että kaikki on hyvin, vaikka syvin haava sydämmes on, kylvämäs peltoon uusia siemeniä, se vie monia mieron tielle, kieron tilaisuus jolloin tämä liero iskee puukon selkääsi. Pelkäsit aivan suotta lähint ystävääsi, koska vähint mitä hän pystyi tekee, oli se että tukee sua niin kuin aina, mutta silti epäilit häntä, vaikka etäilit kaiken sattuvan hänen kautta, niin eläilit sinä hänen kanssaan parhait aikoij, vaikka paikkoi monii  vaihdoittekin, silti vaan teidän yhteyt täytyi pitää, kun sitä nyt tarkoin miettii näkee elämänsä harkoiksi kulta menneen, vaikka ennen kaikkea tämmöst en miettinytkään, vaan en miettis nytkään ellei asiat siihe pisteesee ois menneet, kun ennen oli hyvin ei mitää ikää mietitty, eikä muita siedetty..

Anteeks...

Anteeks jos kaiken saan, niin pistänkö kaiken kanteeks. Vanteeks auton renkaiden. Autan sua tilantees kuin tilantees, vaikka viilan teen, mutta kuhan kiilan oven eteen saan. Veteen kiven heittäisin, jotta peittäisin äänen pääni sisäl. Isäl monii muistoi kerrottavana on, mutta täl lisäl niist ei tule osoittavia tekijöitä. Välil kaiken muistoihini suljen, vaikka pussini haluaisin jo sulkea, vaan huussini vasta puolityhjä on. Ei sitä huussia silloin sulkea voi, vaan silti mun täytyy kulkea eteenpäin, ja kysyä mielessä miten sä oikein julkeat käyttää tätä hyväksesi. Säväyttää useat jutut mieltäni, vaikka kieltäni vain käyttäisin silti tuttuja juttuja noita mietin. Vietin monet hetket rinnallas, silti yksikään retki ei ole niinkuin tämä. Sama mies aina samaa kamaa yrittää saada, vaikka varmaa ne kannattais unohtaa. Punottaa posket jo pelkän lauseen takia, vaikka lakia et sinä luekkaan, vaan et kuitenkaaa puekkaan mulle päälle. Säälle tälle oikean laiselle, joudun itse varautuu, vaikka parantuu näin sanotaa, vaan näin ainoastaan luvataa. Kuvataan kamerallakin kuvia, vaan kun julmia kuvia ikuistetaan mieleemme pimeään, niin mitä kimeää ääntä seuraisi. Kääntäskö sivun uuden, vai jättäskö tilalle siivun uuden valmiiksi lohkastun. Rohkaistun sen verran, että tämän kerran poikkeukseni teen. Oikeukseni nään kaiken tapahtuvan, vaikka tapa tuttavan mua hermostuttaa. Tekee oikein kuttaa ajatella sitä juttaa, joka juttua mulle luo, ja kaiken uuden mulle tuo...

Setvii...

Setvii mun ajatuksii täytyy, vaikka selvii mun ajatukset niin silti ne täyttyy. Päättyy monet ajatukset sanaan rakkaus, vaik oletkin melkonen pakkaus. Tapahtuukin yllättäin sakkaus lennossa tässä. Aurinko kennossa enerigiia on vaikka muille jakaa, mut vain lämpö ja valo sen takaa. Vakaa suhde mulla ystäviini on, silti sulla mahdollisuus kaikki pilata. Tilata tätä kaikkee en voi, mut vaikken sulle voi mitää luvata, silti mun täytyy kuvata tunteeni sulle. Siispä suljen mieleni, jotta kuljen tietämättömänä eteenpäin. Viettämätön tunne on taas jätetty käymät, vaikka sun en edes anna mitää sanoa. Tietenkin sinä sanoisit että ajatelen vain pika panoa, vaan   enpä ajattele näin, vaan ajattelen vikaa sanaa. Kaarnaa tietenkin yritän poistattaa, vaan kaikki mun täytyis pistää loistamaan. Ulkoistamaan kaikki sanat ja ajatukset mun täytyis pystyä, vaikka lystiä tää ei ookkaan. Tuokkaan ei pystiä hymy, vaan lymypaikan parhaimman näyttää. Täytyykö mun sitä käyttää, vai voinko sen sittenkin väistää...

Suudelma..

Suudelma kun annetaan sillä yleensä kerrotaan, että välitetään toisesta paljon. Tietenkin osat niistä on tahattomia, jotka tulee hetkestä johtuen, mut onko niissäki joku kohtuu. Tietenkin ensimmäisenä sanotaan että nokun halusin antaa suudelman, mutta aikaa entis niit annettiin kädellekkin, vaan mite entis aikaa palais, kun niillä oli tietty merkitys, koska sillä osoitettiin myös kunnioitusta ja välittämistä toisia kohtaan. Harmittomasti edellee muutamis maissa se tehdään, vaan mistä sen vois tietää onko se harmiton vai ei, tai onko se vain että meidän pitää itse ne erottaa, eikä niistä sais siltikkää verottaa mitää. Sitä minä en vain tiedä mutta kun kaikkee tätä miettii niin vero jokaiselle löytyy. Köyhtyy nykyaikana suudelmien todellinen merkitys, kun ei enää etsitä sitä ainoata oikeata, tai no yritetään etsiä, vaan metsiä silti meidän täytyy ympäri kulkea. Voisin kai tietenkin mieleni sulkea, vaan kuinka sitten julkeaisin olla oma itseni. Tietenkin kun kaikki oltaisiin samanlaisia kun somat pikku lapset, joilla murhetta ei ole, vaan onnellisuus todellinen lapsist näist kuvastuu. Kuvastuu yleinen onnelllisuus, vaan silti kaikki eivät tätä koe...

Vanhemmat..

Vanhemmat jotka meille suotu on, jokaiselle oma ja rakastava perhe. Tietenkin erhe tämä luulo voi olla, mutta perhe silti omalla tavalla sisäistää rakastamisen, huolenpidon ja hellyyden. Selvyyden kaikis näis asiois jos ainoastaa näkyis niin ei olisi ristiriitaisia tunteita. Kun teitä näitä eteenpäin tallaan mietin lausetta jonka kauan aikaa sitten kuulin. Luulin lauseen olevan harhaa, mutta silti tarhaan sitä vaihtais en. Silti hihaani sinä tarraat ja kysyt mikä vanhempien tarkotus tääl maailmas on. Saa ilmasta kaikki ajatukset, mutta silti tätä ajatusta hetkisen mietin. Vietin aikaani tämän lauseen parissa, jonka sitten huomasin totta olevan, ja vastasin sulle että vanhempien tarkoitus on tuottaa lapselle pettymys. jotta pettymys tuo korvataa täytyy myös oppia kaikki uudet asiat. uudet oppilaat eivät silti haluis oppia, vaan mikä tässä kun lapset vastaan panevat, silti vastata tähän en voi, vaan tietenkin kaikkeen yritän löytää vastauksen, vaan silti en enää ymmärrä tätä maailmaa..

Rauha...

Rauha joka on meille tärkeä, vaan onko siinä nyt mitään järkeä, kun me ihmiset tyhminä soditaan toisiaan vastaan. Ollaan kuin loisia kaloissa, soditaan aina kun on vain mahdollista, vaikka puhutaan että rauha on kaikkialla, mutta silti saa lukea monta sotaan liittyvää asiaa. Lasiaan tuijottaen kaikki, vain miettii onko tämä lasi tyhjä vai täysi. Täysi jos se on vallanhimo meihin iskee, ja sehän on tässä maailmassa just vikana. Kaikki erilainen koetaan likana tässä maailmassa, joka pitäis putsata pois, vaan minä en näin ajattele, vaan ajattelen että erilaisuus on hyvästä, tietenkin kylästä aina josta oon lähtöisin muistikuvia uusia luon, vaikka sulle kaiken yritänkin tuoda. Suoda monta eri mahdollisuutta, vaan tehotonta kaikki tämä on. Velotonta mikään tässä maailmassa ei ole, vaan eihän sitä kylläkään voi sanoa tässä nyky maailmassa, että raha ei tois onnellisuutta, koska joka asiaan tarvitaan rahaa, vaan ollaanko me nyt tehty mitää pahaa. Erehtyy kai joskus jokainen luulemaan, että pelkkä raha tuo onnelliseksi, tietenkin se vähentää huolia, mutta jos ei olis huolia. Ei näkis myöskää elämän hyvii puolii, vaikka tuolii istuttais ja mietittäis että mitä mä viel tääl teen, ja mitä vailla ollaa tääl. Pääl kaikki harteiden kasaantuu, vaikka tasaantuu asiat aina välistä....

Tie...

Tie tää jäinen minne johtaa. Kohtaatko sie tämän häijyn tien. Vie säikyn ihmisen kauas kaikista.  Välkky ihminen voi viel väistää tämän vaaran, mut tien haaroi monii on siis mikä niist oikea on. Soikea kuin ympyrä tää ratkasu on. Katkasu mihinkää ei auta, vaan lauta tää eteenpäin vie. Sie ajattelet et voi jumankauta, että ei tämmöst voi tapahtuu, mut semmost se elämä voi pois ottaa. Koittaa kaikin keinoin, kuin pahaisin keinoin testaa hermojasi täällä. Päällä ahistus ja suru, mutta silti älä unohda elämän pient muurua. Murua jossa onnellisuus pienikin vain on. Sillä sienikin ei unohda puuta, niin elä muuta kohtaloasi, Vaan kohta asiat lähtee taas nousuun. Lausuun suostun monii juttui, vaan tiedä en onko ne sulle tuttui. Mulle ne tuttui on, kun suttui vain elämässäni tässä nään. Pään useasti käännän, ja huomaan kuinka useasti sen olisin voinut jättää tekemät. Herkeämät näit mietin, mut sä vaan näit mut tilantees täs...

Henkäys..

Henkäys niin kuuma kuin just saunan päältä otettu kivi, tuntuu mun kasvoilla oudolta, vaan silti en sua suostu miettii, vaikka viettii sinua kohtaan tunnen. Kun en muuta öisin mietikkää enää kuin vain sinua, ja tietenkin että kuuluisinko minä suunnitelmiis suuriin. Kuuriin moneen lääke on jo yritetty laittaa, mutta enhän minä niihin tartu, koska niistä kokemus vartu ei. Kokemus kokemuksesta aina vain tyydytään hampaita puremaan. Suremaan ei kaikki edes halua pystyä, mutta silti itkeä jokaisen täytyy pystyä. Tietenkin pystiä vahvan sillä et saa, mutta vahvana sillä säilyt useimmiten paljon paremmin. Harvemmin minä näitä mietin, mutta tunne tää kun rinnassa kulkee, silti sulkee mieleni yritän tältä. Tältä välttyä en voi vaan toivon että kärkkyä mun ei sen eteen tarvitse. Järkkyä mieleni jos vain haluaa, sen veteen suoraan laittaisin. Kaipaisin paljon silti tietysti aina vain tapaisin uusii ihmisii. Ihmisii joita haluan lähellä pitää. Sitä mitä pitää tehdä niiden eteen en voisi jättää tekemättä, vaan suojelisin koska luonnettani jättää en vois. Suojelisin oman henkeni uhallakin, ja valmiina kaikkeni sen eteen tekee, että sut täs maailmas saisin pitää, silti näit kusipäit riittää...

Lumi...

Lumi kaunis asia suomesta, rasia tää vaikka laitettaisiin ei siellä kauaa pysyis kun se sisälle tuotais. Luotais monta uutta ja vanhaa asiaa, vaan silti yksi niitä kaikkia yhdistää. Yhdistää meidät monet sanat ja teot. Teot ja sanat jotka meitä  yhdistää, ovat kauniita kuin talvella revontulet taivaalla, tai sateenkaaret kauniit värit. Kauniita asioita on monia jos oikein niitä etsii, ja kuten monia asioita mietin niin silti sanoin kaikkea en voisi sanoa, koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, vaan kun sinut saisin viedä johonkin paikkaan kauniiseen, niin en osaisi valita hyvää paikkaa. Paikkaa monia niin haluisin näyttää, ja monia niistä usein myös käynkin katsomassa, mutta minkä niistä ensimmäisenä sulle näyttäisin. Niistä monista jotka sinun kauneuttas lisäis, ja kalpenis silti sinun rinnallasi monia kertoja, koska mikään niistä ei vedä vertoja sinulle. Sinulle näyttäisinkö romanttisen auringon laskun joka kauniisti punertavaksi taivaan tekee, ja samalla halaten suudelman antaisin. Vai antaisinko sinun nauttia hetkestä tästä kauniista, samalla katsoen ihaillen miten taivaan punerrus kauniisti kasvoihisi liittyisi. Vai Veisinkö sinut sittenkin katsomaan kaunista revontulta, koska sanotaan että tämän nähdessään ihminen näkee todellisen luonnon kauneuden, ja samalla toisen luonteen..

Hmm..

Mietin täs monii päivää ja näit aikoi, johon taikoi saanutkaan käyttää en. Vaan päättää en voi, vaan silti nyt nään elämän johonkin kääntyvän, kai se kääntyy kuin ylöspäin raketti, ja kuin koko paketti valmiina mun käteeni päätyy. Täytyy mun kyllä sanoa että lempi ja rakkaus ja hellyys on ne jotka vaalin, jopa siitä nyt kerron sitten. Lempi sanana täysin ihana monesti sitä mietitään, et mist tämän tunteen löytää vois. Pöytään korttia lyö niin saat sitten siitä ainesosat näihin, mutta eipä se ainut asia jota mietitään mistä tämän löytäis.  Köyttäiskö sanat nämä riimeihin kiinni, vai tiimeihinkö niitä liitettäs onko näin että kaikkia ei vois saada yhdessä, vaan silti olen sitä mieltä että kaiken näistä voi saada yhteen sievään pakettiin. Pakettiin lievään ei montaa sanaa liitetä vaan silti siitä kiitetään kun se saadaa, vaan kaikki tietää mitä nämä sanat merkitsevät meille kaikille. Vaan miksi kaikille sil ei ole niin väliä, vaan rupeanpa nyt miettii asiaa, vain todelliset sanat ratkaisee, kun ne oikein kasataan, niin ei tarvii ihmetellä kasaa tätä. Tätä joka niin selkeältä näyttää, vaikka palaset kaikki sekaisin vain ois, vaan kokonaisuus ratkaisee ja se onkin tärkein täs kokonaisuudes, vaan sanotaanko näin että kaikki jotka uskoo kolmeen voiman sanaan voivat saada ne kaikki. Kaikki näistä vaikeat on saada mutta kun ne saa niin se on ihanaa aikaa sen jälkeen, ja kerronpa nyt kaikille teille sen että usko, toivo ja rakkaus harvoin yhdistetään samaan pakettiin, mutta kun pakettiin samaan ne saat silloin ikuisen onnellisuuuden saat. Ikuisena kun nämä näät, voit jo olla varma, ettei mikää saa sun mieltäsi horjutettua...

Välinpitämätön..

Välinpitämätön ollakko pitäis. Kolpakkoko hakea kaupasta korjaus sarjaksi. Torjuisko käyttäen saapasta. Pasasta silti matkia ei saa. Rätkiä kaikkee hävyntöntä suusta ei vain saa. Taa kaiken selän laitan, vaikka paitani väärinpäin olisikin. Väärin kaiken luen, vaan haluanko sut sillä periaatteella. Meri ei auta aattelee, vaan sua silti matkaan se saattelee. Hatkat otatko tilaisuuden tullen, vai muille et kerro sitä. Tai no monta mahdollisuutta, vaan silti sonta ei aina riitä että kasaantuis se yhtee paikkaa. Laikkaa vaihtaen rälläkkäkin paranee, siis miksi minä en silti siinä parane. Hiinä ja hiinä kaiken tästä vielä ymmärrän, mut silti kumarran ja pokkaan useasti. Tökkään itseäni silmään, vaan silmään tähän yleiseen muut eivät koskea saa. Paa jo ajatukset nämä jäähän, koska rupeaa koskee päähän...

Pätkät..

Pätkät jotka mieleeni muistoina liitän. Kiitän silti vaikka nämä onkin hukka pätkiä.  Rukka käärii taas useita sätkiä illasta. Villasta paita päällesä laitettuna. Täällä se vain näyttää normaalilta, joka käyttää vain erilaisii varusteit. Varustei silti arvostellut moni on. Poni tietenkin mieles tällä herralla on, Vaan mikä hällä on vikana sitä moni pohtii. Silti joutuu paljon paskaa hotkii. Potkii kai kengäl suurel elämä päähä. Sotkee kaiken suunnitelmissa. Potkii suuntaan pahimpaan. Rotkoon suurimpaan kaiken toivon heittäen. Hoivan hellän pohjalt sielt haluis saada, vaan tajuis nyt tarpeeksi aikasessa, että pohjaton kuilu se tämä on. Siellä huilu viehättävästi soi, mutta onne koi syö kaiken sen minkä se meille loi. Toi monii ilosii ja surullisii asioit, mut haluaa silti vain ponii harjata. Tarjota kaikille hyvää elämää. Syvää lausetta mielessä pohtii. Tohtiiko sitä sanoo vai jättääkö sen mielee vain pyörii..

Sydän..

Sydän tää joka armoa anoo. Pyydän että sää jättäsit sen rauhaan. Pauhaa sydämessä koski rakkauden. Poski poskea vasten halauksen antaen. Suudelman poskellesi haluaisin antaa. Kantaa kaiken aikaa tätä pantaa rakkauden.  Takka rakkauden roihuaa sydämessäni, kuin takka lämpöä loimuaa. Remuaa kaiken maailman kolkat, jotta valkat oikeat tekisi. Harkat vaikeat tekisi, ja tarkat valinnat tekisi. Rekesi sun onko myös mun? Kun tunteen tän mun mieleen aikaseksi saat, sydän vaatii mua pitkälle jatkamaan. Kamaan kaikkeen tähän edes koskea en voi, kun kiellettyä se olla voi. Voi olla vaikka kiellettyä, niin yleensä se on vain usein miellettyä. Mus ei vain kankaat kauheasti loista. Poista kaikki ympäriltä, niin näät mut siinä. Säät usein muuttuu, niin minäkin, mutta silti jotain puuttuu, jota mainitse en. Sen vain mainitsen että taitaa olla joku lempi kaukana musta poissa. Töissä sitä ei välttämät tarviikkaa, mut kyl se välttämätön meille kaikille on. Teille se on ehtymätön luonnonvara, mutta mulle se on jotain paljon tärkeämpää. Tärkeämpää ja arvokkaampaa ei voikkaan mulle olla mikään muu kuin rakkaus. Rakkaus joka aina koskettaa yhtä paljon, kuin joku nuolen siitä läpi ampuu..

Aikuista..

Mä tässä mietin mikä on aikuista, ja mitä siihen sanaan oikein sisäistää. Sisäistääkö sana tämä kaiken ettei enää olla lapsia, vaan se on kiellettyä. Kiellettyä vai onko se tosiaan aikuisuuden hinta. Pinta vois olla kiiltävää sekä kaarevaa, vaan saa en vain siit mitää irti, koska enhän mä jaksa aikuinen olla, kun ei vois enää leikkiä, vaikka leikkiminen piristää meitä paljon. Paljon tietenkin taas varmaa mietitää, että miks mä otan tämän asian puheeksi, vaikka nyt asia oliskin vanha. Sana tietenkin menee siihen, että miks jotkut kuvittelee, että tunteilla leikkiminen on sama asia, kuin että lapset leikkii pikku-autoilla sekä legoilla, ja tietenkin tytöt yleisimpänä leikkii nukeilla ja barbeilla, mutta tietenkin nämä on vain esimerkki tapauksia. Rappauksia tietenkin nähdään takas, mut voiko sitä nähdä lakas, tai no suoraan sanottuna rakkaassa. Onhan se niinkin, että moni ajattelee että ulkokuori tulis ennen luonnetta, vaan mitäpä se auttaa jos sisäinen kauneus ei ole sitä oikeata tasoa? Kasoja tietenkin aina vain kasataan samalla lapsia kastetaan. Kastetaan kaikki synnit pois, vaan mitäpä se auttaa, koska ihminen tekee syntiä ainakin kerran elämässä. Elämässä pelaamassa ollaan aina, kuin vain viimestä päivää vietäis. Sietäiskö vielä kaiken näist asioist? Väistä niiden tieltä, niin ei tarvii jäädä ihmettelee, että oho miten se tälleensä, mut tietenkin me olemme luonnostaan tyhmiä, sekä valitsemme ryhmiä jotka muka olisivat parhaaksemme. Parhaamme teemme ansat välttäen, mutta ryhmässä vain enemmä ansoi on joihin langeta. Tietenkin langeta voi yksinäänkin, mut ei mitää suurta vaaraa ole, kun on vain 2 tien haaraa, jonka sinä itse valitset. Eikä se ryhmän pomo. Pomo langettaa kaikille muille saman kohtalon, jonka itse kauan aikaa sitten meni hommaamaan, ja tietenkin siirtyi kiltistä pienestä pojasta seiniä pommaamaan. Pommaamaan taide teoksia, mut silti rikolliseksi luetuksi. Luetuksi rikolliseksi joka ryöstelee, vaikka tyytyykin vain maalia seinään pistää. Kaaliin ei se yhteiskunnalle mene, mut kaikki eivät ole rikollisia näistäkään. Vaan aina te yleistätte ja yritätte kaikkenne saadaksenne nämäkin henkilöt pois kaduilta, mut mitäs sitten jos ne ei ole muuta tehnyt ikänää. ikänää käyneet ryöstämässä, vaan haluavat kunnioitusta jakaa, tietenkin vain takaa puun ilmoituksia sataa. Vaan pataan en vielä niitä suostu laittamaan. Paistamaan valmiiksi sopaksi, vaan miksi oppaaksi valihen oman pääni, joka kuitenkin mut on jättänyt monesti pulaan. Tietenkin moni sanois että mä rulaan, mutta pulaan pienehen aina vain tässä hommaudun, joko kysymyksessä on jotai pahaa, tai hyvää silti suostu en ymmärtää tätä koko elämän soppaa...

piirros...

Piirros tää kertoo mulle kaiken tärkeän.  Tärkeän tunteen rinnasta näihin piirroksiin luon. Tuon kuvas ilmi mun rakkauden ja välittämisen ilmi. Filmi tää ei ole feikkausta vaan totista totta. Totta on se mitä pidän tärkeänä, ja vielä järkevänä kaiken niihin myöskin tyhjennän. Piirrokset nää kertoo enemmä kuin tuhat sanaa, mut silti jokainen näkee ja ymmärtää nää erilailla kuin minä. Sinä voit tietenkin miettiä miksi tämmösii mietin, mutta koska en mielestäni tätä ajatusta vain saa. Kas niin taas mieleni palaa näihin muistoihin linnuista, jotka kauniita oovat. Koovat ajatukseni monet näistä jutuista. Sutuista elämän pistää jatkamaan, ja ajatus mailmaa muuttamaan. Suttaamaan tää monia piirroksia saa, mutta kaiken tässä kuitenkin nään ja koen tärkeänä...

Into..

Into tää joka kaiken onnellisuuden suo, joka kaiken hyväksi kaikille lupaa. Tupaan onnen ja kaiken tuisku lumen tuo. Luo kaiken lämpimän ja kylmän tunteet. Tyhmäksi tai heikoksi yleensä ihminen luetaan, jos hän uskaltaa tunteensa näyttää. Käyttää sitä toista vastaan voi, mut silti vastaan mä vain, etten ole heikko enkä tyhmä vaikka tunteeni uskallankin jakaa, vaan silti takaan sulle sen, että ei se aina vain tule jakaa hellyyttä eikä lämpöä. Sähköä jos vaikka ilmassa onkin, se vain saa mut hymyilemään. Hymyilemään sulle leveästi ja tietäen lämmön nousevan korkeaksi. Törkeästi tietenkin huomaan että luonnon omaan huomaan jään taas katsomaan tähti taivaalle. Lähti moni tähti taivaalle, vaikka sopis ei niistä luopua sillä hetkellä. Millä retkellä me uudestaan tapaamme nämä tähtöset, jotka läheiset meidän ovat. Käheiset äänet siellä huutaa, vaan muuttaa sitä ei voi. Mitä tässä ihmettelen, niiin miksi sointua tätä muuttaa ei voi, vaan pitää kuuta katsel mieles, tietenkin vain  puustakaa omena kauas ei pudota voikkaa..

kerta..

Kerta tää nyt jo riittää, mutta niittää silti tätä samaa peltoa joudun. Soudan vastavirtaan, vaikka myötävirtaan helpompi olis soutaa. Joutaa aika kuin siivillä mennen, mutta silti ennen aina sun kanssa puhelimitse juteltiin. Ansa tämä jonka huomaan taas meidät vetämään piuhaa eron meidän väliin. Veron vaati huolet sun. Mun raati puolet niistä kantoi. Antoi kaiken ja laittoi kortensa nyt aina vain samaan kekoon. Tekoon yhteiseen hyvään päädyttiin, samalla jäädyttiin kiinni maahan. Pahaan ne ajatukset pahat nyt mielestä pois, ja taivaaseen lennä iloisena ja kirkkaana tähtenä mulle loista taivaalla. Kaipaan sua tietyl taval, taval jota en nyt myöntää enää edes en kehtaa, vaan en enää rupee vehtaa vaan päätökset teen nyt siten miten pitää nyt tehdä..

Ota..

Ota kätees järki, koska särki auta ei. Järki tärkeä on, joten särkeä sillä ei toisten sydämiä voi. Toi millä ei toisten sydämiä särkeä voi, on oma sydän kultainen. Oma kultainen sydän, jonka kanssa oikeat ratkaisut tehdään. Oikeat ja vaikeat vielä kaiken lisäksi tehdään. Haikeat jos ratkaisut on niitä katumaan tulet, jos huulet huulta vasten painetaan haikeat ratkaisut muuttuvat onnelliseksi. Suuttuvat ehkä monet ihmiset siitä, mutta siitä muuttuvat suunnitelmat vauhtia saavat. Takaavat tuulta ja myrskyä elämää, vaan suulta jos vain lauseen tämän kuulen, jonka luulen tekee musta onnellisen ihmisen tässä maassa. Rekeen valmis sun kanssa olen käymään, tulen vielä sinne vierellesi käymään ja myöskin jäämään, jos mahdollisuuden siihen vain saan. Jäämään ovimatoksi suostu en, vaan ruostuu rakkaus siinä. Siinä missä sana rakkaus tekee taikojaan, myöskin aikojaan voi kadota kauas pois, mut sen tiedän ettei katoa tämä tunne mun rinnasta minnekkään, vaikka rinnasta huomaisi miten jäätynyt tämä sydän olisi, aina on mahdollisuus se sulattaa, ja sulatettuna se on kuin sulaa vahaa kädessä, ja oikein jos sitä muotoilee niin ikuisen rakkauden siitä irti saa...

En edes..

En edes kysy sult mitää, mut silti pysyn sun vieres. Mun vieres kun olet et tule tuntee tuskaa rinnassasi, tai niin ainakin mä luulin, mut kuulin et kuitenkin vääräs olen. Vääräs paikas väärään aikaan usein satun. Satun jopa kuulee huhuja, jotka paikkaansa pitää. Puhuja ei välitä olenko paikan päällä vai en. Täällä olen yksin taas illast istuen yksin katsoen sillast täst järveen. Järveen katsoen samalla asioita pohtien. Tohtien en edes ilmettäni suostukkaan muuttamaan, mut mitäpä suotta sitä itseäni muuttamaan. Huutamaan sä nimeäsi mut saat, sillä sut itselleni haluisin. Koluisin joka maailman kolkan sun vuoksesi, koska sun tuoksusi mut hurmaantumaan saa. Taas kuulen kuinka huutaessani, vain kaiku vastaa.  Kaiku kuulee ainoastaan huutoni tän, mut suutani rupee kuivamaan ja kaikukin jo hiljenee. Hiljenee ääni vähitellen, vaan pääni sisäl yhä vahvana kuulen tän äänen. Tuulen huomaan taas rupeavan humisemaan, silti tahdo en sitä huminaa kuulla. Huminaa korvan lehteä vasten pitäen. Sitä en kiellä, mut taas huomaan kuinka sua taas kaipaankaan..

Palaan...

Palaan asiaan tähän usein yöstä jääden valvomaan. Usein mietin sitä, että miten sä sait mut sua palvomaan. Palvomaan vain sanan rakkauden tähden. Tähden jos sulle voisinkin hakea, niin sen sulle hakisin. Pakenisin hetkistä huonoista mielelläni, mut silti retkistä näistä luopuisi en. Luopuisi en kuitenkaan kunnianarvosta haluakkaan, vaikka kuinka susta välitän en kunniaani voi sivuuttaa, koska jos sen teen niin ihmisen arvon mä menetän sen takia. Arvon ja tarvon taas tässä samassa vanhassa suossa. Suossa tässä useat kerrat tarvottu on, koska herrat suuret nää, vain meidät yrittää sinne ajaa. Minne ajaa seuraavaksi sitä emme tässä nää, vaan jos sut siellä nään, niin aivan varmasti olen mukaan tähän leikkiin hulluun liittymässä. Feikkiin rakkauden tunnustukseen kiintymässä. Siirtymässä taas tähän yksinään suohon jo valmiiiksi käytyyn, vaan pakoon en suota tätä pääse, mutta silti luotan onneen sokeasti, jotta sieltä joskus pääsisi pois. Joskus kun sieltä noustaan. Noustaan ylös niin huomataan että aurinko meidät sokaistaa, koska olemme olleet suossa tässä useita kertoja, sekä vedän vertoja myöskin tähän hetkeen, joka mut öisin saa aina pohdiskelemaan...

Yks tärkeä vain...

Yks tärkeä asia mikä meille kaikille suotu on. Luotu meille kaikille oma persoona, mutta vaikutteita omaan persoonaan emme voi saada jos meillä ei olisi perhettä. Ilman perhettä emme näkisi et mitä erheitä tehdä voisimme, mutta onko se hyvä vai paha että erheitä näitä vältellä yritetään. Vältellä kaikkii pahoi erheit täs, jos kaikki voisimme niin tulisiko maailmasta sen täydellisempi. Täydellisempi se ei musta voi olla, jos ei olis perhettä ei olisi meitä nuoriakaan täällä, joten yksi tärkein perhe mulle on ja tietenkin harrastuksiin tämä seikka antaa ainesta, ja tykkään et nää harrastukset sisismmissä tiedämme oikeaksi, koska perheemme meitä niihin tukee. Tukee meitä tekemään omat päätökset, mut me joudummekin lukee väkiste jotai kirjaa. Kirjaa jossa laki asetuksia on en tahdo lukea, koska en tarvitse niitä, koska tavan kansalainen ei riko lakia mitenkään päin, mut se on perhe kohdist todellakin kiinni...

Minä kiitän siitä, että mulla on perhe ja ystävät myös kuuluvat mun perheeseen, entäs sinun???...

Joo täs taas mietintä biisin sanoiks...

Hei.

Hei mä mietin tässä elämääni kohtia epäselviä. Tohtinut en kuitenkaan kysyä keltään, mutta pysyä silti mun täytyy kaukana susta, koska mä en voi olla sun kanssa ilman että tulisin hulluksi susta.

Musta vain hullulta tuntuu, kun mä nään sut siinä ihan lähelläni. Lähelläni vieressä tunteita punomassa. Punomassa juonia puhtaita. Puhtaita juovia siinä kädessäs nään. Pään sä saat mult kääntyy ihan väkisinkin aina katson sua. Vaikka innostat mua laukkaan hurjaisaan sun kanssasi, silti pyydän että saan olla uljas ratsusi valkea, joka juoksee perässäsi maailmaan ääriin vaikka käärin samal sätkää. Pätkää tätä elämästäni unohtaa en voi, koska sinä kuulut siihen. Siihen silti luottaen silmäni suljen ja aikaani vuottaen tuhlaten kaikkeni tässä muistelen, ja samal päätäni puistelen. Heikoiilla jäällä samal luistellen, tällä hetkellä Kuiskailen jotain...

Tein tän..

Tein tän koska kaikkia frendejäni arvostan. Arvostan ja panostan kaikkiin frendeihini, jotka mua tulee aina alamäes tukemaan. Alamäes älä ala kirjoi lukemaan, koska alamäes loppu tulee turhan nopeasti. Nopeasti maa tulee nousemaan pystysuorana vastaan, joten siinä sitä sitten mietitään noustaanko muurin yli, vai yritetäänkö päästä mäkii takasin ylös. Muistan kun lapsena aina mäki takasin ylös kiivettiin, kun pulkalla se alas laskettiin. Vaan tarkoitan täl kuitenkin verrannollista asiaa, ja mietin et miks ei aikuiset enää pulkkamäkiin vaivaudu, koska silloin kun pulkal taas kerran lasketaan saadaan tunne vapauden aikaan. Taikaan lapsuuden uusiksi voitaisiin palata, jos vain kerrankin joku uskaltaisi tehdä poikkeuksen tässä. Tässä sitä nyt sit pohdin ja tohdin jopa ajatellakkin, entä jos jouluna kaikki meistä aikuisista kerrankin laskee pulkalla, saisiko se maailman tärkeimmän asian pintaan, eli sen aitouden sitä nyt tähän miettii jään..

Muistan...

Muistan kun sanoit mulle että meidän ystävyydel ei ole hintaa, mut nyt nään jo pintaa syvemmälle. Pintaa syvemmälle sinut päästettiin. Sinut päästettiin pois tästä pahasta maailmasta poikkeen, vaan poikkeen sinua en olisi halunnut päästää. Päästää sinusta irti en koskaan, vaan nyt kun jouduin irti sust päästää niin haikea mieli mulla on. Toivottavasti sulla kaikki hyvin on. Hyvin jos on silti en tiedä, voinko kohtaloosi rujoa kostamatta olla. Nostamatta nyrkkiä näitä kohtaan, jotka sulle tän pahan teon tekivät, en usko et pystyn siihen. Siihen en pystykkää varmastikkaan, vaan varmana sen voin sanoa, että koston himo suuri mulla on. Vaan sulla nyt huolia uusia ei ainakaan tule, ja entisetkin jo kauas susta kaikkoaa. Kaikkoaa mieleni kauas tästä ajasta sinne meidän yhteisiin aikoihin hyviin. Vaan tämä puhe jonka sulle tein niin on tarkoitettu monille, joten mun pitäisi myöntää että kaikille teille tämän teen, teen tän kaiken teidän vuoksi, jotka mun puolesta teitte kaikkenne, joten muistopuheena tämän teille haluan antaa ja kantaa korteni kekoon tähän juttuun vielä tulevaisuudes...


Tämä on tehty teidän muistolle ystäväni, joiden nimet ovat: Ryhä, Jura, Kora , Torkka ja alkkis, kiitos mitä mun eteen te teitte, sitä unohda en ikinä...

Ulkona..

Ulkona huomaan jälleen joissain asioissa olevan, mut silti tiedän asioissa näissä olevan kiinni. Kiinni laitan takkini liepet. Kiepit siin takis valmiina kohtaamaan. Johtamaan suostu ansaan itseäni, vaikka nyt huomaan umpikujaan päätyneeni. Päätyneeni yhteen tauluun väreillä hetkeä ikuistamaan. Lauluun sanat sinä annat, ja minä kannan sanat nämä sydämessäni vahvana muistona. Sydämessäni kaiketi kaiken muiston kannan. Vaikkei kaikkea muistaa nyt voiskaan, silti sua unohtamaan suostu en. Ihastus tää tekee mulle niin hyvää, ja niin sanotaan ettei rakkaus ruostu ikänää. Ruostu ei hellyys eikä lempeys eikä myöskään se hempeys. Lempeys auttaa mua muodostamaan lämpöä, ja tässä lämmössä silmäni nyt suljen. Kuljen hetken muistoissani taaksepäin, vaik niit takaisin ei saa, joiden kaa kulkee voin iloisena tietä pitkin. Tietä pitkin kulkiessani pysähdyn sinua odottamaan, käteni tämä ojossa halajaten kättä toista kaverikseen. Toverikseni tälle matkalle sut haluan ottaa, enkä sua pois haluu ajaa. Rajaa hei ei mun silmät nää, mut silti pimeys vahvan luonteenkin nostaa ylös. Ostaa mun ei aikaa tarvitse, mut silti toivon ettei mun kostaa kenellekkää tarvii enää. Enää en mä nää tarvetta kostaa kenellekään, koska mulla on sinut ja sinun vuoksesi kostot jätän tekemättä. Vuoksesi kaiken tämän teen, enkä silti ikään saa tarpeekseni siit, että sun kanssa olla saan. Kanssa sun haluan kulkea, enkä sua satuttaa millää pystyiskään. Pystyiskään en sua nyt päästää irti, kun me nähdään en säästää hellyyttäni tahdo, vaan tahdon hellyyteni jakaa sun kaa. Kaa sun kaikki iloiset ja surulliset asiat jakaa. Takaan sulle sen etten sulle asioita pahoja tuo mukanani, vaan kaiken näistä estän sanomal et ei hätä ole tämän näköinen.Tätä tässä ihmeissän mietin, et miten minä oikein ihastuinkaan sinuun...

Sinä..

Sinä vain mielessäni pyörit, kun aamulla heräsin ja sängyssä pyörin.. Aamulla herätessäni huomasin käteni tärisevän jännityksestä, enkä tiennyt mistä tämä jännitys johtui. Johtuiko tämä siitä mistä me eilen sovittiin, vai siitä että olenko semmoinen ihminen jonka sinä haluat, Tai olenko vain pelkkä uusi ihminen joka nappulana peli täs toimii. Sitä aamulla vielä tiennytkään en, mut enää en usko et olen pelkkä nappula pelilaudassa. Pelilaudassa tässä noppia pyöräytetään, ja tunnetaan kuinka iloisuutta lauta tää lisää. Lisää riittävästi lämpöä jotta sydämeni nopeasti sykkiä saa. Sykkiä sykkeeni nyt nopeana saa, koska aamusta kopeana huomasin itseni olevan. Olevan päivän vasta aluillaan, ja pohtien et mitä me tehtäis tänää yhdessä. Kohtien epäselvää en suostunut ymmärtämään. Ymmärtämään en suostunut jännityksen syytä, mutta sydämeni jännityksen syyn jo tiesikin. Syyn tämän jo itsekkin illasta tajusin, ja syy se mikä mut sai jännittämään olit sinä. Minä jännitin kauheasti meidän treffejä. Menossa taas tämä pieni poika hiljainen treffeille menos olikin, ja ennen kuin tämä poika tajusikin, hän palavan tunteen sydämes huomasi syttyvän. Syttyvän iloisiin liekkeihin sinut nähdessään sai kokea jälleen jotain uutta. Kuutta eri kohtaa meidän ihanista treffeistä jälleen jään miettii. Miettii sitä kun meidän katseemme kohtaa, se uuten ihastukseen johtaa. Me siinä katsomme toisiamme silmiin. Pilviin kuin tämä hetki minut vieden. Vieden minut kauas kaukaisuuteen, silti kauas vienytkään sua ei, vaan seisoimme siinä ihan lähekkäin toisiamme silmiin tuijottaen. Toisia halaillen tiettyä läheisyyttä haluten, läheisyyttä ja hellyyttä halajaten. Palaten hetkeen tähän ihanaan mielessäni, vain silmäni mun tarvitsee sulkea muistaakseni tämän hetken. Retken tämän tuun iloisena rintaani painaa, vaik rintaani tähän pientä kaihoa luoden sinusta jouduinkin päästää irti, mut silti viel sydämessäni tunnen et sut tuun viel kohtaamaan. Kohtaamista uutta täs nyt jo odottelen, vaik ikävää kokisin sut silti haluan pitää....

Seinällä...

Seinällä nään kuvan onnellisesta perheestä. Perheestä unelmoin tästä. Tästä hetkestä eteenpäin tunnelmoin. Jaan tunnelmia ilosia kaikille. kaikille joille tämän tunteen annan. Tunteee minut ihan kokonaan. Kokonaan unohda  En sinua lainkaa kultaseni, koska olen sulle velkaa sen. KErtaan ajatukseni uudelleen Tässä hetkessä elämässä kertomassa. Kertomassa tunteistani joita läpi kävin elämäni. Tässä Hetkessä elämässä pelkäämässä vierelläsi olla saan. Siirrellessäsi tunteita syrjään. Huomaan Suuntani vaihtuneen...

Tää on vain pikkupätkä jota ajattelin sanoitukseksi..

mahtava..

Sana mahtava yleensä myönnetään jollekkin asioille, ja ihmisille. Ihmisille monille käy näin kun se tapahtuu, että kusi nousee päähän. Kusi päässä ei ole mukava olla vaan siitä eroon päästä pitäis. Riittäis vain kaikille ihmisille se että olis oma itsensä eikä muiden idoli vaan ei riitä. Siitä ei nyt tule yhtikäs mitää jos idoli tekee jotain väärää niin sitte teet sen itsekin. Itse pidät sitä hyvänä tekona vaan silti muut pitää sitä pahana. Tahona olis vaikka vittu jengi taikka rengit ei niiden mukaan kannata elää. Vaan elää omaa elämää jotta tajuiaisit olevasi tässä elämässä oikeasti elossa. Silti moni pelossa tahtoo elää ja se mua vituttaa tässä eniten. Sapettaa vain ajatuskin tämmöst yhteiskunnast, yhteiskunnast jossa ei enää edes vainajia kunnioiteta. Kunnioitusta vainajille vaadin, ja jotka käyvät häpäisemäs haudan niille ikuista helvettiä haluisin. Niin paljon tämmönen sapettaa, mut hei ei me mitää muuta tehdä ku säretää lyhtyjä prkl... Vaan häpäisemistä se on kuitenkin....

Vaivaa..

Vaivaa mieltäni tää ajatus suuri. Tuuri ei mua koskenutkaan, vaan juuri siksipä minä tiedän epäonnen olevan. Huulet punaiset houkuttelevasti edessäni näkyy. Kaikki tarttuneetkaan ei täkyyn.Täkyyn jolla kaloja voisi narrata, vaan tarrata niihin käsin ei voi. Tarrata sun käsiisi haluisin ja viedä sut paikkaan kauneimpaan. Tiedä en sitä miten sen tekisin silloin, vai tekisinkö sen sittenkin. Ken kaiken tämän tietää, joutuu kaiken sen sietää. Kävelessäni huomaan että jokin kengässäni hiertää. Hiertää kengässäni paljon, vaik mieli tekisi paljon katsoa mikä siellä hiertää, silti ennätä edes katsomaan, vaan jatkan samaa rataa kiertäen samaa isoa metsää ympäri. Ympäri puiden samalla katsellen ja miettien, että uskaltaisinko tohon metsään mennä vai en. Johon mennä ei uskalla ei myöskää kannata riskiä ottaa, mut päätänpä silti riskin ottaa ja lähteä metsään tähän huhuilee. Huhuilen tovin jos toisenkin vaan, silti vastausta kuule en. Kuule en mitään muuta kuin tuulen havisevan puiden lehvissä. Lehdissä näissä jossa elämän suuren nähdä vois. Elävän elämän salaisuus on aina se, että pitäis jaksaa nousta aina surujen päälle ja talloo ne maan alle, vaan saan tälle selityksen juuri suurimman silloin et miksi jäin asioita pohtii, vaikka kohtii monii epäselvii mulle on. Sulle asiat on kuin selvä pläkki. Mulle vain asiat ovat kuin musta täkki, kuin häkki vailla omistajaa kuljen tätä tietäni pimeää. Kimeää ääntä samalla seuraten, joka johdattais mut elämässä eteenpäin, mut veteenpäin se sitten mut jatkaa ja näyttää kirkkaasta vedestä kuvan nätin. Väitin et ei kuvaa tätä uskoa pidä. Vaan silti sitä tärkeänä mielessäni pidän. Hädin tuskin edes enää muista mitään muuta kuin oman nimeni, jonka jätän järven pelikuvalle iloiselle. Silloiselle parhaimmalle ystävälleni hattuani tässä nostan, mutta vielä minä kohtalosi suuren kostan. Kohtalosi suuren tunnen sydämes viiltona pahana. Arpia sydämeni tämä pieni saanut paljon on silti kokemusta kartuttanut tämä paljoo ei kerennytkään. Herennytkään en miettimästä, sen kuitenkin kieltää voin, ettei mulla tunteita jaettavaksi enää riitä. Vaan kiitän onneani mahtavaa, silti syytän sitä kaikista huonoista tunteista...

Aikaa..

Siitä on aikaa kun viimeksi itseni löysin tästä tilanteesta. Siinä on kuin taikaa tässä hetkessä. Haikaa mieleni edellisiin retkiin todella paljon. Totella paljon sydämeni ääntä tätä nykä haluan kuunella. Vaan koitellen elämä mua yrittää lannistaa. Soitellen sanoja päässäni kaikkia arvoituksia. Aivoituksia tässä elämässä paljon kaikkeen toivon.Vaikken asioita ilman silmän kostumista käsitellä nyt voikkaan, vaik tiedän että elämäähän tää vain on. Vaan silti silmäkulmani kostuu viel surun ja vihan kyyneleistä. Pihan vedellä täyttää näillä kyyneleillä voisin, vaan mitä se tulisi auttamaan. Tulisiko se mua edes eteenpäin potkii täs elämäs, sitä halua tietää en. Sietää mun näitä mun kaikkia muistoi tarvitse ei. Puistoi niin monii kulettu on. Suistui elämä niin monii kertoi raiteiltaa. Aina vain raskaampi taakka nostaa takaisin paikoilleen. Paikoilleen raiteelle tälle takasin haluisin. Makaisin avuttomana maailmassa, vaik iloiselt päält päin näyttäisin todellisuus aivan toista on. Soista näistä joita monii nähnyt oon. Kuvitellut monesti oon, että löytäisin tämän päädyn oikean. Sokeana kuljen reittiäni valtavaa. Suljen valtavat muistot sydämeeni tähän. Vähän huolia jaettu, silti monii jaettu on, vaan en halua sotii enää tätä vastaan. Vaan kotii palata paljon haluan, ja sen toivoisin nyt mahdollista paljon sen olevan. Ovelan mieleni perukoille asiat nää kaikki kehkeytyy, vaikka haluisin täysin olla maailmassa iloisessa nyt turvassa kaikilta näiltä. Tajuisin silloin vasta miten vapautunut voisin olla. Toisin asioiden soisin olevan, vaan moisin ajatuksin mieltäni vaivaan...

Kerro tämä..

Hei kerro tämä juttu. Nämä jutut mieltäni jäävät painaa. Painaa raskaana olkani päältä. Täältä jaettu kaikki on. Haettu sitä kunnol keinoo, joka keinoo kokeiltu on. Mokailtu kaikessa ainakin kerra on. Sen verran kertoo voin, että koin todella paljon. Sanon vain tämän kerran. Kerran myönnän vain rakkauteni sinuun. Enkä tiedä mistään mitään, Enkä haluakaan tietää. Sietää mun ei tarvitse sun valheita pahoja satuttavia. Tahoja monta läpi käyn tässä elämässä. Välil vaikeeta on täytyy kyllä myöntää se...

Tämmöst ajattelin biisin kertosanaksi..

Taidot...

Useat asiat vaativat taitoa. Taitoa jota ei käytä menee silloin hukkaan. Hukkaan kaikki opiskelemat asiat menevät silloin. Milloin kaiken selvin silmin näen? Näen kaiken epävarmana kohti tulevan. Epävarmana pysähdyn pohtii maailman avaruutta. Avaruutta jonnekka tilaa hyvää järjestetään. Pilaa kaiken mitä mielessä kuvitellaan, mut halaa kun oikean ihmisen vierelle löytää. Vasten pöytää taas käteni nämä taas käyvät rauhallisesti. Vasten pöytää kyynärpäät omanpaikkansa löytää. Löytää kämmenet taas tutut kasvot, jotka usein ovat näiden kämmenten peitos. Keitos tää soppaa suurta keittää, kun sopan tämän huomaan valmist olevan voin jakaa tän sopan kaikille muille. Kaikille muille parhaille ystäville kerron sopan ainesosat nää. Tää tärkein ainesosa tähän soppaan on rakkaus, jota vastaan ei auta yksin nousta...

Päiväkirja..

Rakas päiväkirja en tiedä mistä alottaa. Koko elämäni tää kirjaa vaan panostaa. Kerron mun stoorii, kerron kaikki huolel, kerron mun päivät ja kerron nist huolel. Paljon on sanottavaa paljon pitää purkaa, ja kerron myös sen kuinka haluun olla sun kaa. Oot mulle tärkee oot se ainut. Olin onnekas silloin kun sain sut. Kiitos kulta kun sain sen chänsin. Kun sain sut ja syliisi pääsin. Sanoin sulle silloin et en koskaan päästä irti. Vaik pois kuolisin ni olisin nyt silti. Kaipuu on kova ku et oo täällä. Sydäntä raastaa ikävä on täällä. Miks  jouduit lähtee, ja miks jouduit mennä. takasin sielt paikast ja mun luokse lennä..

SANA VAIN....

Sana vain silloin miettii kaikkee jään. Sanaa sitä halua en vain kuulla. Hanaa suoralla autolle tälle annetaan ajetaan ja nauretaan samalla nauttien kaikist silmäniloist.Silmäniloa on se kun näämme kaikki nää naiset kävelevän kauniina vastaan. Kauniina valmistellen iltaa tulevaa. Tulevaa iltaa me nyt tässä jäämme miettii, että mitä me teemme silloin. Teemmekö näin että hukuttaudutaa tähän hetkeen nautinto aineita nautiskellen. Nautiskellen maistiaisia tästä pullosta hienosta otetaan. Hienosta pullosta huikkaa oloon tähän otetaan. Oloon humalaisen päästessämme tiedämme, että mopo karkaa käsistä helposti, ja huomataa kuinka meitä kuljetetaan kuin sikaa säkissä. Säkissä josta näämme kaiken vaan silti meidät ylipuhutaan kaikkeen hulluun. Hulluun jota tehtyä selvinpäin ei tulisi. Vaan miksi humalassa kaikki näyttää niin hyvilt ideoilt. Ideoit hyvii ne ei oikeasti ole kuhan vain aamusta kauhusta kankeana herää. Mietitään taas että mitä tekemää menty on. Menty harrastaa yhden yön juttui, joita oikeasti tarvitsisi ei harrastaa. Vaan kokeilun halu vetää meidät puoleensa ja aamuisin aina sitä kadutaa. Satuttaa jo ajatellakkin mitä kaikkee tehnytkää olen. Vaan kaikkee tehtyi asioit en voi vain enää miettiä, koska se vetää mun olon vakavaksi. Vakavaksi vakavaraiseksi se minut saa, ja taas huomaan kuinka kaikki tää ajatus mut nurkkaan ajaa. Kurkkaan kulman taakse, kuin etsien pakokeinoa. Vaan pakokeinoa ei tästä tilanteesta löydy. Hyödy ajatuksist näist en mitää vaan silti nää mut yhä uudelleen öisin herättää....

Kerron...

Kerron sanoja näitä tärkeitä mielestä. Säitä myrskyisiä elämäs tarvii olla, vaan mieles sama pikku kysymys edelleen pyörii.. Pyörii vain jos sitä kysyä en voikkaan. Voikkaan kaikkeen en silti ryhtyä voi, vaan huudella vain hulluna haluan. Suudella sua suulle paljon haluan unohtaa sanat ikävät siinä samalla voisin. Toisin rakkauden vaikka tiedä enää mitä se on, vaan kadotin sanat kauan aikaa sitten sydämeni sisään. Sisään jonne eksyy moni sana vaan tätä yhtä ainoata sanaa silti tajua en. Hajua ei asiasta ole vaan tiedän asian, että kaksi kaukaista tähteä toisiaan rakastaa ei voi. Pakastaa tunteen tämän haluan. Jotta tunne tämä pitkään koskemattomana säilyy. Häilyy mieleni jukuripää silti kahden vaiheilla olen. Jukuripää tämä sydämensä tunteet piiloon laittaa ja sanoo kaikille, että kaikki on hyvin vaik huoli painaa mieltä. Huono puoli täs on se, että itseäni en ajattele vaan eipä sitä itseää tarvii sääliä, koska jos tuntee itseään kohtaan sääliä ei onnistu jatkaa matkaa ilman mitää väliä..

...

YHdessä matkaamme tätä pitkään keritty kulkea ei. Kulkea sun vieressä tahdoimme paljon. Tahdoimme vaikka kuinka paljon, silti sinusta jouduimme luopumaan. Luopumaan silti se ei meitä saa sua unohtamaan. Vaan sut aina silti aina sydämessämme säilytetään. Säilytetään kuvaasi kehyksissä joita unhoittaa emme voi...

Elias Jouko Cristianin muistolle...

Miten...

Miten huomaan herääväni päivä päivält virkeämpänä. Kuinka mun kehoni alkaa vain mieltäni pakottamaan iloisuuteen ja kehottamaan että jatkettais nyt tätä matkaa heti. Heti matkaan käyden iloisesti laulellen surut kaikki mielestäni pyyhin pois. Iloisesti laulellen kuljen silmissä se tietty pilke. Pilke joka syttyi täysiin liekkeihin nytten. Liekkeihin joita nyt sammuttaa enää mikään ei voi. Vahvasti liekkejä ruokin jotta iloisesti lauleskella jaksan. Maksan kaiken ajastani käytetyn ajan tästä, jotta voisin kaikkee hymyillen katsella. Katsella tähtiä tyydyn nyt vain enkä vain enää tunteistani jaa mitää kellekkään. Kellekkään kerro nyt tunteistani en, vaan kaiken yritän itselläni pitää, koska se helpoin tapa ratkaisu on...

Kaunis...

Kaunis sä olet omana itsenäsi. Kaikkine huonoine ja hyvine puolines parhain ihminen olet. Koska sisäinen kauneus tärkein on. Tärkein maailmas luonne parhain on, joka itserakas ei ole. Vaan itserakas jos oletkin pitäisi sun alkaa tajuta se, ettei se johda mihinkään. Johda ei tosirakkauteen vaan itseäsi pelistä jos vain haluat katsella ja ajatella vain pelkästään omaa napaa niin se ei tuu auttaa. Omaa napaa ei täs oikein joudakkaan ajattelee vaan se että kaikki ystävät pystyssä pystyn pitää se tärkein asia näistä on. Näistä monista asioista nähdä voin vaan silti en anna periksi kun tulee alamäki vaan jarruttelen vauhtia ja ylöspäin takasin koitan päästä. Vaan ylös asti milloinka sitä pääseekään. Sitä tiedä en ja se tässä nyt mietityttää, koska alamäki yllättävä pahin on, vaan kaikkeen sitä ei voi panostaa. Panostaa haluan rakkauteen ja en ketää haluu omistaa vaan haluun sun viereen tulla somistaa maailmaa ihanaa...

Mielihyvää...

Mielihyvää paljon koin sun kanssa kun olla sain. Tätä mielihyvää nyt kokea en voi kun sua en nääkkää enää. En määkkää vastapalloon vaan ajattelen, et nyt paikoilleen pysähdyttävä hetkeksi on. Hetki tää tuntuu ikuisuudelta ja ajattelen nyt vain että uskon vasta ennen kuin nään. Käännään Katseeni ovelle päin ja sun kauniit kasvosi siellä näen, vaan onko tämä harha sitä nyt tässä ajattelen. Ajattelen että suljen silmäni nyt ja katson uudelleen, ja siin samas sä katositkin jo ovelta pois. Katositkin siin samas mun elämäst oven peräst kiinni laittaen. Laittaen sen säppiin vaikka säpin auki tahtoisin sun jättävän. Jättävän pakokeinon suuren ajatuksen minulle jättäen. Jättäen minut yksin pohtimaan tätä asiaa jätit, vaan en pärjää ilman suurta tunnetta nimeltä rakkaus. Se on ainut tunne jota kaikki tarvii ja haluaa kutsua. Siispä kutsun minäkin nyt tuota suurta tunnetta jonka haluan nähdä tekevän taikojaan. Ennen aikojaan kaikki katoaa kuin kaikki kaunis unta vain olisiki ollut....

Susi...

Susi yksinäsä kulkee. Tässä sudessa nähdä voin itseni. Susi varmaan eksynyt on laumastaan, tai sitten se on ajettu pois kun häntä koipiesa välissä juosten menee. Juosten kaiken ohi menee kuin tietyn ohikiitävän hetken. Ohikiitävän hetken tämän kylmän ja purevan tuulen tunnen kasvoillani. Tuulen viheltäessä korvaani tajuan tän hetken vaarallisuuden. Yksin ilman mitää tukea kulkien, kuin kaiken ystävistä ajaen pois tyydyn vain yksinäni hetken oleilee. Oleilee tässä hetkessä, jossa virheet huomasin tehneeni. Tehneeni pahoja virheitä jotka haluaisin perua. Vaan silti tyydyn vain mielessä pohtimaan et miksi menin näin tekee. Tyydyn olee kuin yksinäinen susi vuorella. Susi jos vaikka voisin ollakkin olisin varmaankin yksinäinen susi joka tarvii ei tukea mihinkää. Vaan tukea nyt jos joskus tarvitsee silti se helpottaa paljon et saa puhua..

Rutiinit...

Rutiinit ovat tärkeitä kaikille. Mutta rutiinit nyt mulla unohtumaan päässeet on. Ilman rutiineja kulkiessani huomaan tietyt asiat mitä jäänyt pohtii usein olen. Pohtii jäänyt näitä asioita mielessäni olen. Mielessäni asioit näit öisin miettinyt paljon olen. Paljon kaikkea kokenut olen, mutta kun sen huomaa et kokee liikaa niin mitä silloin pitäis tehdä. Tehdä voiko sille edes mitään, vai jääkö asiat tälle alalleen. Alalleen pysähtymistä nämä asiat vaatii, vaan silti itseäni eteenpäin haluun potkii. Potkii vain tätä jatkuvaan pyörivää oravan pyörää. Pyörä pyörii aina vaikka pois tästä haluisin, vaan vaikka kuinka haluisin pois tästä pyöräst siihen silti pysty en. En pysty eikä taito eikä myöskään aika sitä opetellakseen riitä. Siitä paljon kirjoitettua sais, vaikka kirjoitettua kaiken saisin aina uusia asioita tulee tuolt kaukaa nurkan takaa. Nurkan takaa hyökätessään huomaan taas yllätetyksi tulleeni. Yllätetyksi tulla en halua enää vaan kaiken haluun tietää ennalta, vaikka mahdollista se ei ikinä pystykkää olee....

Hetkinen..

Hetkinen täs huomaan taas miettiväni asiaa tätä mielessäni. Tätä jota mä mielessäni mietin niin mä mietin sinua ja minua ja mikä siin meidän jutus oikein pieleen meni. Pieleen kaiken nään punasena menneen. Punasena maailman vihana nään. Vihana kaiken sen, jota kutsuttiin nimellä rakkaus. Rakkaus joka saa ihmisen tekee hölmöi juttui. Juttui hölmöi taas päässäni pohdin ja mietin tän tarkoitusta. Tarkoitusta sen, että miksi nään taivaal vain yhden ainoan tähden. Tähden yksinää taivaalla nään kuu seurana, mut silti kaukana tästä tähdestä. Mietin että olenko minä tämä tähti joka yksinään siellä taivaal jaksaa valoa pitää. Valoa pientä himmeää silti valaisevaa tiellä pimeää aikaa nähden. Valaisee mun tieni tän yksinäisen vaik ystävät vierellä seisovatkin, mut silti yksin suremassa joutuu näkee. Näkee sen sinisin silmin auennein. Ei näitä sinisii silmii totuudelta sulkea voi. Vaikka totuus tää sattuu niin paljon, mut niinhän sitä sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Tuskaa sydämes suurta koen, vaikka kaiken hyvin luulin olevan. Vaan petetyin lupauksin kanssa taas yksin jään miettimään. Lupauksia pettänyt mä vain en, vaan lupaukset jotka kerkesin tehdä, niin pidin myöskin ne..

Kaipuu..

Kaipuu sydämessäni suuri. Sydämeni joka haikaa sinun perääsi huutaen. Haikea mieli nyt on koska yhteinen matkamme päättyi lyhyeen. Matkamme tää lyhyt ja ihmeellinen. Lyhyt ehkä sen takia, koska tunnettiin vain 2 viikkoa. Vaan silti ikävä suuri sydämessäni on. Sydämemme sulkee meidän mielen tosiasioilta. Vaikka mielen sulkisin ei ne ajatukset susta karkaa pois. Sulkisin silmät silti sinut siinä eessä hymyilevän näkisin. Näkisin mieluusti sinut elävänä, kuin kuolleena varjoissa kulkevan. Kuolleena vaikka oletkin silti sinut sydämessäni tulen aina muistamaan...

Omistettu siskon vauvalle, joka täs taannoin kuoli....

Tähdenlento...

Nään sut tähdenlentona taivaalla. Tähdenlennon aikaan toiveistani hartaimman esitän. Toiveistani hartain on se että sun kanssas olla saan. Toiveeni tää toteutuu, koska ihminen tuttu siellä mulle toivettani eteenpäin vie. Eteenpäin kaiken mun puolesta vieden. Puolesta mun sinä unelmani tärkeimmän toteutat. Toteutat sen mitä ihminen hartaimmin tarvitsee. Ihminen tämä jonka mielen syöverit ihmeelliset ovat. Ihmeelliset kaikki riimit ja lorut päässänsä pyörii. Riimit ja lorut nämä tulevat itsestään, mutta silti tämä ihminen tarvitsee rakkautta jakaakseen. Jakaakseen ottaako hän ne vain jättääkö ne piiloon yksin omaan arvoonsa...

Unohtanu..

Unohtanu liioin ole en. Liioin nään asioit kokemuksen kautta. Kautta jota minä taas miettimään jään. Opin jotain mitä taas miettii saan. Mikä täs elämäs on ku potkii, niin potkii ihan kunnolla. Potkii kuin jalkapalloo mustaa. Vastapalloon potkia sitä ei voi, vaan pallo tämä katoaa aina kun olet potkasemassa. Moni puhuu että olet potkassut tyhjää, vaan jos se ei jää siihen tyhjään sen jälkeen voit herätä kokemusta rikkaampana. Rikkaampana ystävistä tärkeimmistä olen kaveripiirini määritellyt. Yksi tärkeimmistä olet sinä. Sinä joka mun sydämeni aikanaan veit. Aikanaan myös mä sun sydämeen suuren näen. Sydämes kaikkee suurta sisäl on, jotka sun kanssa ulos ottaa voin. Ulos ottaa tunteen tämän suuren, ja näyttää sen sinulle. Näyttää sinulle tämän tunteen haluan, jonka sit sulle tajuan jakaa. Makaa viel siin mun vieres, koska mä sulle takaan turvallisuuden mun kanssa. Sun kanssa onnellinen oon ja sydämeni sä valtasit suurella tunteella. Tunteella tällä sä musta hullun teet. Hullun rakkaudesta musta teet. Teet tästä sydämest tyhjäst paljon täydemmän ja siksi sua aina vain enemmän rakastan...

Hawk..

Beatiful bird is hawk. So beatiful are this bird. So are you i remember your beatiful eyes and hope they will be always watching me. Watching you eyes always when im close at you. When im close time is running too fast, and when i wait when we see again it going too slow. When i see your beatiful face and eyes im flying to skies. Flyign high to dreams. Always these dreams are with you. Dreams in day and nigth will be same. Same that we will have good time and lot of love between us. Between us is something magic, what brings full hearth for this powerful love. Powerful word is love and it's specially choosing all for it. Choosing hardly or little softer it's full of experience. Some don't see any days love, but i see love, and all of my friends can see that from my eyes. Because i love you and i don't want hide this love from anybody...

Vieläkin...

Vieläkin aikeet suuret pienel miehel mieles. Mieles suuret teot, vaan tekemättä tekoi aikaseksi en saa. Aikaseksi paljon mä haluun saada. Paljon antaa maailmalle. Maailmalle jolle paljon antaa viel voi. Antaa maailmalle ihmeen seuraavanlaisen. Seuraavanlaisen ominaisuuden ihmisis haluun nähdä. Haluun nähdä luotettavuuden ja iloisuuden. Nähdä kaiken tän ja vähän enemmänkin. Enemmänkin kokea voisin tän kaiken rakkauden ja luoton löytää jokaiseen. Jokaikiseen luottoa ei voi sentää antaa, vaan kaiken silti haluun yrittää nähdä valkoisena vaikka välil punasta pystyn vain näkee. Mäkeen ylä ja ala kuljetaan vaan silti meidän on vain pärjättävä omillamme, koska jos mennään jollekkin itkee nii heti meidät kaikki leimataa. Leima otassa kulkea ei pysty kukaan, vaan kaikki jotka sitä joutuu kantaa näkee elämää paljon. Kantaa kaiken ystävyyden vuoksi, haluan ja toisia tukea, vaan omalle rakkaalle luottamusta täytyy antaa, vaan tiedä en milloin täysin voin luottaa, mut muuttaa yritän itseäni, koska suhteeseen kuuluu luottamus täysi...

Enemmän...

Enemmän yhä vain enemmän sun silmiisi ihaniin uppoudun. Silmiisi niin kauniisin aina vain mielessäni niitä katson. Niitä joita muistikuvat tuoreina niin mielessäni pitää. Tuoreina muistikuvat nää mut unelmiin korkealle nostaa. Kuin katapultti kiven heittäen korkealle taivaalle. Taivaalle kiven liitäessä unelmani korkeuksissa pysyy. Liitäessä korkeuksissa tunteen tän vahvistaa, ja vahvistaen luonnettani kaikki näistä asioista vahvasti mieleeni piirtyy. Siirtyy harmaa muurikin tahdon voimani edestä, koska tahdon sut nähdä. Mikään mua estää ei saa, että sua taas nähdä saan. Nähdä kaunis hymysi ja silmäsi sekä kasvonpiirteesi. Päivä päivältä yhä enemmän odotan sitä hetkeä kaunista, jonka haluan sulle näyttää. Näyttää ja viettää yhdessä tää nätein hetki maailmassa, kauniissa auringolaskussa johonka kätkeytyy rakkaus ikuinen..

Käytävä...

Käytävä jota kuljen tuntuu pitkält toivottamalt. Toivottomalt koska toivoo käytäväl täl ei oo jakaa. Jakaa toivoa se voisi vaan suostu toivostaan luopumaa ei. Vaan toivon kauas minusta se vie. Kauas musta kuin irti haluisi toivon repii rinnasta. Vaan toivoa irti en anna sen repii, vaikka se heittelee mua pitkin seinää. Seinää tiilistä päin mieleni juosta tekisi vaan en silti omaa luonnettani sillä voi pilata. Kirjoitan ajatuksen päästäni pois ja sua miettimään nyt jään. Istun tai makaan sinä mielessäni pyörit, joten heitän toiveen ilmaan. Toiveen sellaisen et ymmärrät mitä mä tarkoitan tällä...

Takaisin...

Takaisin tähän hetkeen mielessäni palaan. Takaisin hetkeen haluaisin palata. Hetkeen tähän samaiseen, jossa toisin tehdä voisin. Voisin vaihtaa tekemäni asiat, vaan tekemiäni asioita tekemättömäksi en saa. Tekemättömäksi jos ne saisin maksaisin siitä vaikka hengelläni. Vaan niitä en saada tekemättömäksi voi. Saada haluan tästä anteeksi pyytää. Pyytää kaiken mitä mä ikinä sulle tekisin, niin anteeksi nyt haluan. Haluan että tunteen tän ymmärrät sydämessä, vaan silti mä mietin yössä yksin et mitä meninkää tekee. Vaan mitä kaikkee sitä valmis oisi tekemää että sais vain kaiken muuttaa. Muuttaa päivä päivältä kaiken haluisin, koska ylpeä en itsestäni pysty olee. Kuin isä pojastaan ylpeä yleensä on, itse samaa ylpeyttä koe en. Ylpeys joka sydämessä on, on nyt tekemistäni asioista mennyt pois. Mennyt pois ja katseensa kääntänyt kauas pois. Kääntänyt mieleni nyt ympäri olen, ja nään tekemäni asiat vain virheinä, joita ei olisi mun pitänyt tehdä. Pitänyt välttää monta vuotta näitä virheitä, ja sitten kun virheet nää tekee huomaa yksin jäävän taas sitä miettimään. Virheet nää ihmisen pistää miettii vaan sanottuja ja tehtyjä asioita ei vain voi muuttaa. Muuttaa itseäni mä voisin vaan tiedän etten siihen mä pystyis. Pystyis mihinkään ilman sua en. Vaan sut mä tarviin, koska sä oot kuin se ilma jota mä tarvitsen. Tarvitsen sua mun vierelleni, koska ikävältäni anteeksi tätä antaa en voi itselleni. Itseltäni virheitä tekemiäni kiellä en, vaan oma vikani vahva tää on...

Lauantai...

Launtai tää päivä iheellinen on. Launtait on lämpöö ja tunteit täynnä. Lämpöö ja tuntei jakaa mä haluankin. Haluankin sinun viereesi nyt nukkumaan. Vieressäsi sun vain ainoastaan mä rauhotun. Rauhotun siitä rauhattomasta sielusta. Valmis sinun rakkauteen olen ja sulle just siksi kerronkin että rakastan sua. Rakastan sua koko sydämestäni sulle nyt kerron sen. Kertomatta jättää sitä en voisi vaan sen takia just sulle sen kerron. Kerron sulle tunteista suurimmat jotka rinnassani on, ja siksi tyytyväisenä sulle rakkauttani jaan. Jaan pusui ja halei joissa tunne tämä mystinen on. Mystisesti tämä minut taas vakavaksi vetää, mutta haluan sulle tämän tunteen antaa. antaa rakkauden roihua kunhan vain sun vieressä olla saan. Jos en sun vieres olla saa niin kokonainen mä en lie milloin ole. Vaan kokonaiseksi sinä minut saat. Saat mut rakkaudesta hulluksi, ja sulle tämän lauseen omistan. Lauseen tämän ylpeänä sulle lausun, koska mä todellakin rakastan sua. Todellakin rakkauden arvoo ei mitata rahassa, ja sä oletkin mulle siitä seuraamuksena sinä olet arvokkaampi kuin mikään jalometalli tai timantit...

Menee...

Menee hetki jos toinenkin näitä asioita pohtiessa. Pohtiessa syntyjä syviä. Syntyjään kiltti mies niin erilainen. Erilainen todellakin kirjoittelee ja miettii rakkaus asioita. Asioita näitä joita mielessäni pohdin koskee rakkauteen. Koskee sinuun johonka syvästi rakastunut olen. Syvästi asioihin ajaudun, joita sinä minulle sanot. Ajaudun yhä syvemmälle ja syvemmälle sinun silmiisi katsoen. Katsoen uppoutuen tähän lumovoimaan. Jatkuvaan syvemmälle tämä lumovoima mut vie. Vie minut pois mä pyydän. Pyydän päästä sun viereesi nukkumaan. Viereesi jakamaan nämä tunteeni suurimmat.Suurimmat tunteeni syntyvät kun sinut vierelläni nähdä saan. Nähdessäni tämän tunteen syntyvän. Tunteen tämän huomaan sydämestäni suoraan tulevan. Suoraan sulle sanoen tämän lauseen. Lauseen tämän sulle sydämestäni sanon, koska Sua rakastan ainiaan. Ainiaan tunne tämä mun sydämessäni pysyy, jos vain sä annat sen pitää. Annat vain aikaa mulle tarvittavan ja sun vieressäsi sen ajan tarvittavan viettää haluan. Viettää sua kuunnellen, ja aina sua tukien. Aina sulle kauniita lauseita haluun vain omistaa ja ruusuja rakkauden punaisia antaa. Punaisia sydämiäni piirtäen joka paikkaan, sua rakkaudella suurella ajattelen...

Riimei...

Riimei huonoi päässä pyörii. Säässä kuin säässä mä niitä sulle kehitän. Päässä tien sato vettä tai paistoi aurinko. Silti sulle aurinkoisesti kirjoittelen, koska sä mun aurinkoni oot. Aunkolasit tummentavat silmilleni tarviin, jotten sokaistu sua kattoessani. Kattoessani sua huomaan tunteen polttavan rinnassa. Polttavana mun rinnassa tunne tää sua miettiessäni tulee. vaan silti vierelläsi pysyn vaik tuuleekin. Kuuleekin outoja juttuja monia rakkaudesta suuresta. Kateudesta vihertyen muut katsoo kun mä sut vaan suostun näkemään. Suostu muita edes katsomaan. Katsomaan sun kauniita kasvoja ihania. Kasvoja niin sileitä ja virheettömiä. Virheettömiä yhteisiä hetkiä vietämme tässä. Virheitä suostu tekee en, vaan sun viereesi sydämestäni lauseit jään kertoo..

Avain...

Avain aivan tossa vieressä. Avain lukon mun sydämeeni aukasee. Kukon laulun aikaan avainta tätä käännä. Väännä oikealle ikuisen rakkauden se sulle tuo. Ikuisen onnen se sulle suo. Luo hempeän tunteen meidän välillemme. Lempeän hetken vierekkäin vietetään. Hetken tän suulle suudellen vietämme. Vietämme hetkii parhaimpii halaillen ja suudellen. Uudelleen tunteen tämän vatsapohjissani saat tuntumaan. Vatsapohjissa tuntumaan, kuin jatkuvasti korkealla pilvissä matkaisin. Pää pilvissä matkaani teen. Matkaani rauhallista ja hiljaista. Hiljainen hetkemme tää kaunista minun mielessäni on. Kaunista muistoihini piirtänyt olet. Piirtänyt värillä rakkauden. Välillä tunne tää mieleni kauas kiitää saa. Liitää kauas kauas maisemaa kaunista katsomaan. Kaunista auringolaskua sinun viereesi katsomaan. Katsomaan jääden pyydän saanhan jäädä viereesi nukkumaan. Saanhan sua rakastaa sydämeni kyllyydestä. Kyllyydestä nauraen sydämeni iloinen sinuun rakkautta käyttää. Täyttää lämmöllä mieleni, ja sinuun ajatusta tätä käytän..

Yö..

Yö pimeä ja pelottava. Pelottava ilman rakasta kainalossa. Rakasta kainalossa jota todella rakastan. Todella sua ikävöin, kun en pimeel vartioida ettei sulle mitää pahaa tapahdu. Pahaa ei vain mun kanssa voi tapahtuu, koska sua pahalta suojelen. Suojelen kaikelt miltä voin. Miltä en voi suojata on kylmä, vaik patterini päälle nyt laitoin. Sisäinen patterini tää mun kehon lämpötilaa nostaa. Lämpötila korkea rakkaudesta suuresta kertoo. Tuurista kiinni tää on löytääkö sen oikean. Oikean tunnen mä olevan löytyväni, koska sä se siinä vieressäni tällä hetkel olet, vaik oisit kuinka kaukana tahansa, sut mielessäni syliini ottaa saan. Syliini tähän hellään hellivään. Hellien sinua samal sua suudellen silmäni suljen. Sulkiessani silmäni mielikuvituksen vapaana annan liitää. Kiitää ajatukset kirkkaissa asioissa, kuin vain kaikki asiat kirkast oisi. Kirkast jos voisi katsoa suoraan. Suoraan vain emme siihen voi katsoa kun siihen sokeudutaan. Sokeutuessamme suudelmia antaen maailma kirkkaammalta näyttää. Näyttää kuin olisimme pitkällä matkalla taivaaseen. Taivaaseen meidän kahden paratiisiin. Paratiisiin haaveissa näissä pääsen, kun vain sinä mun vieressä sinne matkaasi kuljet. Purjeet meidät matkaamme siivittää. Siivittää meidät lentoon, tähän yhteiseen paratiisiin. Lentoon lintukaan ei pääse jos ei ole siipiä. Siipiä jos ei ole, ei ole rakasta myöskää. Rakas mulla on ja hänet toivoisin kainalooni nyt heti pääsevän, vaan silti joudun odottaa pitkät ajat ennen kuin rakkaan kainaloon saan...

Hyräilen...

Hyräilen päässäni yhtä ainoata. Ainoana sinä minun mielessä olet. Mieleni tää avoin paikka sulle on. Paikka rauhaisa hellivä. Hellivä ihminen sulle mä haluun olla. Haluun sua pitää hyvänä. Hyvänä pitäen sua siinä vieressä pidän. Pitäen sinua kädestä kiinni ja suudelman antaen. Halaan silmät kiinni antaen rakkauden tuulen mut mukanaan viedä. Vielä jaksan tän taakan harteillani kantaa. Kantaa sinun vuoksesi kaiken haluan. Kaiken rakkauden sinulle jakaa saan. Jakaessani sen onnellisin mies päällä maan olen. Maan tämän ihmeellisen kuhan sua halata ja suudella saan. Kuudella eri asioil pyrin sut iloiseksi saamaan aina. Saamaan sä tän tunteen mun sydämessä aikaan saat vain. Sydämessä tässä joka kokenut on, vaan silti jokin sinussa viehättää. Viehättää kuullessa sinun ihanaasi ääntäsi. Ääntäs kuunnellessa viehätyn vielä enemmän. Sut nähdessä sydän suostu rauhallinen ei olee. Rauhallinen ajatus mielessä pyörii. Ajatus minusta ja sinusta vahvana mielessä on. Vahvana tunne tää rinnassani on. Rinnassani tämä rakkaus sokaistuva on. Sokaistuen sinun ihanaan olemukseesi. Olemukseesi ihanimpaan uppoudun yhä syvemmälle sinun silmiisi. Silmät nämä kertoovat iloisuudesta, ja rakkaudesta. Rakkaudesta lämpöä hohkaen hyräilen tätä laulua sinulle. Laulua tosi rakkauden...

Tunteja...

Tunteja noita joita mietin. Joita päässäni pohdin yhteisiä hetkiä parhaimpia. Yhteistä meillä paljon ei oo. Paljon silti sua rakastan. Silti tunteja näitä edelleen mietin. Edelleen tunnen kaipuun sydämessä valtavan. Valtavan asian sinä ikävästä mulle aikaan saat. Ikävästä houraillen sua mietin paljon. Ikävästä tunne tää sydämeeni kehittyy. Kehittyvän sen haluan. Haluan sulle salaisuuden valtavan jakaa sydämestä. Salaisuus sydämes on se, että mä rakastan sua. Rakastan sua niin paljon, etten suostu ymmärtää. Ymmärtää kaikkia näitä merkkejä. Merkkejä joita siinä nään. Nään kaikki kohallaan. Kohallaan kaiken onnen tunnen. Onnen tän haluan sun kanssasi jakaa. Takaa surun suoraan onneen kierrämme. Hierrämme silmiämme tässä taannoin. Silmiämme hiersimme vain sen takia, että nukuttu oltiin. Voitiin jakaa suudelmia hirveesti, mutta silti aamulla kaikki suudelmat annettiin. Suudelmien jälkeen nousta tahtonut en. Vaan vielä jatkaa tätä ihanaa hetkeä loputtomiin. Loputtomiin sun vieressä suudelmia tahtoisin vaihtaa, ja halei antaa aina kun vain mahdollista on. Mahdollista on kaikki tässä maailmassa, ja suurin rakkaus rinnassani riehuu..

Todisteit...

Todisteit minä vaadin. Vaadin toistamiseen tunnustuksen tämän. Tämän asian sydämestäni kiskon. Kiskon tätä kuin aarrearkkua perässäni. Aarrearkkua jossa rakkaus parhain on. Parhain jonka sulle säästänyt vaival olen. Ole en stressaantunut näistä asioista. Stressaan vain koulunkäyntii jota ajattelen. Yritän ajatella taas koulua, vaan en pysty ku sä mieleeni taas tulet. Mieleni tää mut pakottaa miettimään. Pakottaa ketää siihen en voisikaa. Voisikaan vaatia ketää kertomaan asioita näitä. Näitä sanoi säästän siihen kun sun kanssa pääsen vihdoin juttelee. Juttelee sua halaan ja suulle suutelen samalla. Samal tää tunne kasvaa kasvamistaan. Kasvaa myös ikävä sydämessäni. Ikävöin sua enemmän kun sun kanssas olla en saa. Taa kirjahyllyn vien yhden lapun ja sinne sen laitan. Laitan samal toiveen hartaimman liikkeelle. Liikkeelle lähteässäni en vain löydä sanoi kuvaamaan tätä tunnetta mun rinnassa. Sun rinnassa toivon tunteen saman olevan. Tunteen tämän yhdessä sytyttää voisimme. Voisimme toistemme hukuttaa tulisin suudelmin. Suudelmin ihanin ja samalla taikuuden koemme. Taikuus tää poistua ei saa, vaan aina vierellämme pysyä vain voi...

Ilta rauhallinen..

Tää päivä ihmeellinen on. Ihmeellinen jotain erikoista tässä on. Erikoista kylläkin istun pitkään sängyn reunalla, ja mietin päivää tulevaa. Mietin sua ja sun kauniita kasvoja. Kasvoja joita mietin samalla. Mietin silmiäsi kauniita. Kauniita asioita mielessäni pohdin. Pohdin joitain asioita kauniita. Asioita joita pitää tänää tehdä. Tehdä tänää myös lupasin sulle. Lupasin jatkaa tekstiä joka menee näin: sanat nämä mieleesi paina. Kanna niitä ylpeänä etenpääin. Koska ylpeänä ne mä sulle lausun.. Lupauksen tän mä täytin. Täytin toiveen hartaimman. Hartaimman ajatuksen sydämestä jaoin. Sanoin jatkaen asioita kerroin. Kerroin ajatukset suoraan sydämestä, ja yksi lause näistä kaunein meni näin: Tähden taivaalta sulle hakisin, jos vain taivaalle kiivetä voisin... Näin ilmeesi sun ihanan sanoessani tuon. Suon katseen pitkän silmiisi ihaniin. Silmiisi näihin uppoutuen ja sulle pusun antaessa, tunteen tän tunnen sydämes polttavana. Polttavana katseesi sun, mun silmissäni tunnen. Tunteja vierekkäin vietetään. Aikaamme yhteistä siten vietetään, että kainalossa sinä vieressäni istut. Minä tunnen tunteen tän polttavan rinnassa, niin hiljainen mut silti niin ihana hetki meidän kahden välil vallitsee. Hallitsee mieltämme rakkaus yhteinen. Rakkauden tunteelle siivet antaen..

Ruusu...

Ruusun tuoksu ihana ja huumaava. Kertoo tunteistani jotka syvälle sisääni laitoin. Laitoin sinne enkä niistä irti päästää voi. Päästäni tekstei näitä kehitän, vaan tiedä miten kauan ajatuksii tulee. Koskaan en voi arvata mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta silti vain sun rakkaudes siivittää mun menoa. Menoa arvaamatonta johon tarviin sut rakkaani mun viereeni. Viereeni käy matkaani jossa onnellisuuden koemme. Matka tää pitkä, mut silti niin ihana matka. Aurinkoa ei tarvitse etsiä, koska sinä mun vieressäni loistat. Lämpöä hohkaen todellisuuden rakkauden tuntien. Tuntien kuluessa huomaan tuntevani vain enemmän ja enemmän. Enemmän tuntiessani tiedän etten pakoon pääse. Pääse ei pakoon, vaan haluakkaan en koska sä mun aurinkoni oot. Aurinkoinen päivä jokainen nyt on kuhan vain sinuun yhteyttä pystyn pitää. Pystyn rakkauteni tunnustaa se mulle tärkein vain on. Että sinä tunteisiini vastauksen kaiun luot. Kaiun jota tuntenut en aikasemmin ole. Aikasemmin jos tän kaiun olisin kuullut en suunnassa eksynyt oisi. Suunnassa eksy enää en, enkä sust päästää irti voiskaan. Voiskaan luopua susta en. Musta tää rakkaus meidät yhteen liittää, ja se saa meille riittää...

Sade..

Sade päivät mieltä vaivaa. Vaivaa ikävä ja sitä tässä mietin. Ikävä sanana pieni, mutta tunteena suuri. Suuri tunne tää myös usein yhdistetään rakkauteen. Rakkauteen jota moni suostu ymmärtää edes ei. Ymmärtäminen vaikein ehkä on, mutta rakkaus ihmeitä saa aikaan. Aikaan myös sen saa että sitä haluaa viettää vain yhden ihmisen vieressä koko ajan. Koko ajan mulla tää tunne sydämessä on. Sydäntä ei paina huolet eikä murhehet kun sun vieres olla saan. Vieres sun istua ja halata sekä kertoa kauniita runoja, joita mieleni suostuu tekemään. Aikaa vaadi siihen paljoo en vaan silti sanoja useiten pohtimaan joudun. Pohtimiseen aikaa käytän kyllä, mutta nyt nämä sanat tulevat jo sydämestä. Sydän joka sulaa vahaa sun käsis on. Vain se että sut vierelläni pitää saan. Saa tän sydämen jäätyneenkin sulaa. Sulla taikuus kumma silmissä hohtaa. Jonka huomata jo saatoin. Saatoin välil toivottamalt vaikuttaa. Vaan silti sut halusin. Halusin ja sain sinut ja onnen. Molempia kiinni pitää haluan, koska te mulle tärkeimmät olette, onni ihana tunteena. Sinä ihana ihmisenä. Molempia yhdistää yksi ja sama asia molempia rakastan. Rakastan ja tämän tunteen vastaan tullen hymyillen kuljen eteenpäin. Eteenpäin tietä tätä yhteistä kuljetaan. Kuljetaan ja tieltä eksytä ei. Eksytä ei voidakkaan sillä meitä ohjaa nämä merkit todellisen rakkauden. Rakkauden merkit joita moni ymmärtää ei voi. Merkit joista puhun moni ne tietää vaan kuka ne omistaa. Omistaa niitä yksinää voi ei, vaan jaettu jokaiselle nämä merkit on. Merkit joista puhun ovat usko,toivo ja rakkaus se on ikuisen onnen salaisuus. Salaisuus jota moni suostu ymmärtämään. Salaisuus jonka voimin me kaikki matkaamme jatkamme, matkaan käyden taas polulla oikealla pysytään koska meitä ohjaa nämä tunnusomaiset merkit. Ohjaten meitä oikeisiin ratkaisuihin, ja ikuiseen onneen vieden, meidät se johdattaa kultaiselle keskipolulle. Keskipolku vaik onkin sitä kadottaa näkyvistä en halua...

Hei..

Hei mitä mä oikein tässä kelaan. Kelaan asioit eilisii. Eilisii ihanii asioit. Asioit joita pohdin mielessäni nytten. Nytten rakastan sua enemmän, kuin arvata voinut en. Arvat jotka kohtalo mulle jakaa, niitä sua kohtaan haluun oikein pelata. Oikein tunnen ja kun sut viereeni kävelee sain niin nyt kadottaa sua en halua. Me nähtiin eilen ja mua jännitti todella paljon. Jännitti ja pelotti vaikka pelkää ei sais. Hermostuneena en vain osannut tätä odottaa. Osaan kyllä kertoa tunteistani, vaan niitä sanoi tarvii mun ei oo paljoo jakaa. Jakaa sulle kaiken haluan. Ja eilisen päivän ihanampina päivinä muistiini talletan. Lähdettiin yhtä matkaa kävelee, vaan ensin halattiin ja se sai mun sydämen pamppaa tätä komppia. Komppi joka ei loppua nyt saa. Saan sulle lausua ihania asioita, joita lausua vain uskallan. Vaik monii ihmisii olen tavannut en silti sua ihanampaa ole tavannut. Tavannut en ole yhtä hienoo ihmistä, jolla luonne yksi parhaimmista on. Parhaimmistoo mun sydämeni kertoo. Kertoo mulle tavoin ihmeellisin, että mitä sua kohtaan tunnen. Tunne tää häivy ei, vaan pysyy aina. Pysyy ihana hetkenä mielessä se, että sut kainalooni ottaa sain. Kainalossa ollessasi minä sinua kiusoittelin, vain sen takia että sua rakastan. Rakastan ja päivii aina seuraavaan kertaan lasken jo tunteja. Tunteja jotka todella pitkilt tuntuu. Vaan ikävä tää sydämessä on, ja laantuu taas vähäksi aikaa kun sut taas nään. Nään sun kauneuden jota ymmärtää en voi. Voi olla vain että olen hulluna rakkaudesta, vaan silti hulluna olen sinuun. Sinuun johonka nää sanat aion antaa hempeenä tulla. Hempeää ajatusta mielessä pyörii. Pyörii ja silti sydämes tää parhain tunne vain on. Parhainta sä mulle olet, ja sut omanain pitää haluun. Haluun sulle jakaa tietoni ja kaikki mitä sua kohtaan tunnen. Tunne tää rinnassa tuntuu, ja tänä aamuna herätessä kauhea ikävä mieltäni vaivasi. Vaan silloin kummityttöni tuli sanoo mulle, mun rakkaani nimen ja tiesin ettei tää unta oo <3...

Tää teksti on omistettu Henni-Kertulle <3 ja tää on nyt vain nyt tämmöinen teksti jonka halusin kirjoittaa, ja samal tunteistani kertoo...

Terapiaa...

Terapiasta höpistää ja höpistää vaan se ei mitään muuta. Höpistä ei kannata, kun vain oikean rakkauden löytää. Rakkauden jolle salaisuutensa jakaa voi. Salaisuus on se, että mä voimaa susta saan, ja sut vierelleni haluan. Ja uskon että salaisuus tää myöskin on että olen saattanut jopa sen löytää. Löytää varmasti olen sen voinutkin. Vaan silti vielä mietin sinua tässä istuessani. Koska sua unhoittaa en voi, enkä haluakkaan unohtaa, vaan haluun sut muistaa ja parisuhteeseen sun kanssa päästä. Päästää susta irti en voi, koska silloin tunnen että mult tärkein asia viedään pois. Viedä kukaa sua ei saa, vaan sinä sen päätät mihin suuntaan käännytää. Käännytäänkö oikealle vai vasemmalle sill välii ei oo, kuhan vain sun kaa olla saan. Hetken tai pari vaan lähteä vois en. Lähteä en voisi sua minnekkään pakoon, koska tunteet syvimmät mua vielä täällä tukee. Tukee sua haluun joka kääntees. Käänteises järjestyksessä asiat vain menee, vaan silti välitä en siihen haluu edes vaikuttaa. Vaik vaikuttaa voisin mä vain annan sulle päätösvallan. Jottei mitää semmoist ikin pääse tapahtuu, josta syyllisyyttä tuntee voisit. Tunteet nää sekottaa mun pään, ja päivittäin odotan sitä hetkeä, kun taas sun kaa juttelee pääsen. Jos juttelee en pääsis kauhea ikävä mua vaivais. Koska mieles pyörit vain sinä ja sua tuun aina rakastaa...

Saari...

Saari on paikka rauhaisa, vaan turhan rauhaisa tää on ilman sua. Turhaan stressii annan sun ottaa. Ottaa ei sun tarvii paineita tästä. Paineita meidän ihanista hetkistä, sun kannata kantaa ei. Sillä sua parhaiten suostun rakastaa, jos olet oma itsesi. Oma itsesi ollessa suhun varmemmin ihastun. Ihastun luonteesi ihanaan, ja kaikkiin näihin sun hyviin puoliin. Puoliin en suostu pahaa liittämään, vaan ne mielestäni suljen kokonaan pois. Kokonaan juorut mielestäni suljen. Kun sun vieressäs kuljen. Kulkiessani tätä tietä, mua mikään estää ei saa. Sut viereeni haluun kulkee tätä tietä kanssani. Kanssani jakaa tunteesi kauneimman sun haluan. Haluan sut nähdä vain kauneimmillasi. Kauneimmillasi olet silloin kun luonteesi nähdä saan. Nähdä sut omanaan haluun ja sut haleihin sulkea tahdon. Halei ja pusui sulle antaa haluan. Haluun sut suudelmiin hukuttaa. Hukuttaa todellisuudessa ikävän tunteen haluun peittää. Ikävää koen enemmän ja enemmän, silti sun kanssa jutellessa aikani menee, ja ikävään pientä helpotusta saan. Helpotusta vain hetkellist tää tuottaa, sut viereeni nyt heti haluan. Heti kun sut viereeni saan susta irti päästää en voi....

Järvi...

Järven äärellä näin sua miettien aikani käytin. Aikani jota muille suostu jakaa en. Suostu luopuu susta en, vaan vierelläin sut pitää haluan. Pitää vain sua hellänä haluan samalla rakkauden tunnustuksia sanellen. Sanelen kaikenlaisii juttuja, ja sulle vain ne jakaa voin. Suljen sun sanat ihanimmat sydämeni kätköihin. Kätköihin niitä kadottaa en halua. Kadotkoon muu tunne sotku mun mielestään kuhan vain sun sanat muistan. Puistan päätäni tässä järven äärellä, ja silti sydämeni sanat ihanat vain toistaa. Toistuen tämä hetki jatkuvaan mun tunteeni sua kohtaan vahvistaa. Vahvistaen tämän tunteen, tiedän tulevan. Tiedän mitä mun pitää tehdä, jotta sun sydämesi voittaisin. Voitavani siihen teen ja sen riittävän myös toivon. Riittävän kaiken vain soisin. Soisin rauhallisen kynttilä illallisen ja kauniin hetken auringonlaskua katsellessa. Siinä yksi luonnon kauneimpia puolia, ja sun kanssa sen puolen jakaa haluan. Aunringonlaskua katsellessani nään kuinka ilta rusko sinun kauniit hiuksesi valon kauniisti tästä hetkestä ottaa. Samalla kasvojasi katsoen huomaan senkin kauniisti menevän punaiseksi. Tää hetki mut mietteliääksi saa, kun sun kauniita silmiä katson tutkien. Silmiä joista ilon nään. Ilon jonka tunnen myös sydämessä, ja onnellisuuden myös sun kanssa jaamme. Tää hetki kaunein meidät yhteen liittää, ja kaikki epäilykset meiltä niittää. Meillä hetki romanttisin mielessä pyörii. Seisomaan noustessa sä katsot että voitasko vielä tähän jäädä. Pyydän sinut seisomaan ja pusun sekä ison halauksen suon. Tämä hetkistä parhain mieleeni jää ja susta irti haluu koskaan päästää en...

Ajatus...

Ajatus kaunein sinusta päässäni pyörii. Ajatuksen tämän sydämeeni suljen. Sulle tämän kertoisin ihan millon vaan. Kertomatta jättää en voisikaan tätä juttua. Tuttua tää mulle ei oo mutta silti tää jotain tarun omaist on. Omaist mulle on harvinaiset tunteet jotka sulle jakaa nyt tahtoisin. Harvinaislaatuista kyllä miten sä mut rakkaudest sekasin saat. Sekasin mun maailmankirjat sun myötä menee. Vaan myötä sun uusia tunteita rinnassani tunnen. Rinnassani syvällä sisimmässä nämä sinua odottaneet on. Odottavat tuntee kasvaneet on, vaan nyt sut nähdessä ne roihahtaa palamaan. Tää niin outo mut silti niin ihana tunne rinnassa mieltäni mun lämmittää. Pitäessäni sun kättäsi mun kädessä laskea siitä irti haluis en. Kätesi mun kädessä silkkiseltä tuntuu. Silkkiselt myös tää tunne rinnassani tuntuu. Tätä tunnetta täytyy varovasti mun kohdella, koska hetkee tätä särkeä en halua. Särkeä en hiljaista sekä ihanaa hetkeä haluisikaan. Hetkeä tätä mietin ja samal sua ihaillen katson. Suhun kaikki tää mun ihailu liittyy, ja en haluu sitä hukkaan heittää....

Kirjoitan...

Sulle kirjoitan kirjett ihanaa. Samas kirjoitukseen uppoutuessa sut vain suostun näkee. Uppoutuessani rakkauteen sulle haluun jotain todella kaunista kirjoittaa. Kaunista sulle antaa haluisin. Haluisin sut nähdä kulkemassa samaa polkua mun kanssa. Polkua talletessa yhdes vain me vahvoi ollaa. Sä paikkaat mun virheitä ja mä sun virheitä. Vaik koeta niit virheiksi ei vaan silti tän polun loppuun sun kanssa kulkea haluan. Haluan sulle voiman salaisuuden kertoa. Kertoa sen nyt aion ja sä tuut myös sen huomaa. Huomaat varmaan tän polttavan lämmön jonka sä mussa aikaan saat. Aikaan saat monii asioita ja jaetaan näit kauniita hetkii kahdestaan. Kahdestaan tässä rannalla istumme vierekkäin ja hiljaa sulle kaiken antaa haluisin. Kaikkeni sun vuoksesi peliin laittaa voisin. Peliin tähä sydämeni vihjaa että mun on liityttävä, ja sydämestä laulaa sulle rakkaus laulun voisin. Laulun joka meistä tekee yhtä ja silloin sitä laulaessa tuntuu että kaikki sydämessä mukana tulee. Mukaan sut haluun viedä tähän onnellisuuden paikkaan. Paikkaan jossa lauluni runoiksi muodostuu. Sinne sinut veisin. Koska sulle jakaa nää kaikki haluisin.
Jatkuvaan sä nää tunteet mulle muodostat. Muodostat vahvan tunnesiteen jota rikkoa voi en. Tunnesiteen vahvistaa vain haluun, ja saada sut mukaa siihen tunteeseen haluan. Haluan sulle sydämestäni paikan parhaan antaa. Paikan sulle annan. Paikka jossa ei väliä välimatkal ole. Vaan silti vaikka oisit kaukana jossakin, sut mielessäni muistaisin. Mielessä vain sä pyörit ja muuhun en pysty. Kuin vain sua ajattelee....

Kukaa..

Kukaa täydellinen ei oo. Enkä vaadi täydellisyyttä sulta vaadikkaa. Koska jos sult täydellisyyttä vaatisin. Vaatia sitä myös iteltäni täytyis. Ja tiedän sen että itsessä vikoi on. Vikoi korjaamaan en ketää vaatia voi. Vaadin vain sen että sun kanssas olla saan. Kanssas salaisuuden jaan. Jaan sen kaksin kun saamme rauhassa olla.
Rauhassa iltaa kun istutaa sä mut tärisee kauttaaltaan saat. Kauttaaltaan tää tunne mut valtaa. Tunnetko sä tän vai oonko mä ainut. Toivon et sä todella tunnet tän saman tunteen. Saman jota mä joka kerta sut nähdessä koen. Nähdessä mut tuleeko sulle nää samat "oireet". Nää oireet kertoo että todella rakastaa. Rakkauden sulle jakaa todella tahtoisin. Todellaki pulaan sua jättäis en. Vaan vierel seisoisin ylpeänä. Viereltäs poistua tahdo en. En siihen suostua vois. Voisin tehdä nää asiat sun vuoksesi milloin vain. Luoksesi tulisin heti vain, kuin sä pyydät mut tulee. Tullessa rakastani miettisin koko matkan ajan. Ajan juoksu tuntuu vain niin pitkält nimeäsi rakkain hokien..

Mieli...

Mieli ihmeellinen paikka on. Paikka jossa kaikki vaikuttaa. Etenkin sä siellä vaikutat. Sä mua kannustat tähän. Ja teen tätä osittain jo sun vuoksesi. Vuoksesi sun teen kaikkeni ja sen mä sulle haluun myös osoittaa. Osoittaen rakkauden ovea. Mä siitä kuljen, jotta sun kanssas olla saan. Kanssas jos hetkenkin viettää saan se mulle iloisuutta tuottaa. Tuottaa mulle rakkauden vahvan tunteen. Rakkaus jota käsittää en voi. En voi tajuta miten sä tän tunteen muhun luot. Luot jotain kaunista mun mieleeni. Kuvas sun jatkuvasti mielessäni pyörii. Jatkuvasti kuvan Ääriviivat vahvistuu. Samal tätä ihanaa tunnetta vahvistaen. Ihanaa täs on se mitä sä saat mut tuntemaan. Tunnen kuinka sydän jatkuvasti pomppii. Tuntuis kuin se ei paikallaan haluis ollenkaan pysyy. Kun sä jotain mulle sanot mä syvennyn tähän tunteeseen. Tähän hetkeen sun vieres olos helpottais mua, vaan vierees kun pääsen sust koskaa haluu en päästää irti...

Puut..

Huojuvat puut jotka nään. Ne tuulessa huojuu. Tuuli kaada niitä ei koska ne juurtuneet maahan on. Juurtuessaan ne tietää hyvän paikan. Paikan jossa ne yhdes vanhenee. Vanhetessaan rakkaus vaan syvenee. Syventyessä tunteisiini huomaan olevani se puu joka rakkauden viereltään löytää. Viereltä löydän sut, muut ajattelee miten sua rakastan, ja näkee rakkauden tosiarvon. Rakkaudel täl vertaa ei oo ja siksi sulle nyt tunteistani kertoen sulle samal lupaan monta asiaa. Lupaukset jotka sulle haluun antaa ja pitää, niit monelle suoda ei. Tuoda elämääni parhaan rakkauden voit. Sä olet yhtäaikaa niin lähellä kuin kaukana. Vaan silti haluan sulle rakkauteni antaa. Antaa kaiken hyvän olon ja turvan jonka sun tiedän saavan. Tiedän haluavani antaa sulle kaiken tän, ja kaikkee muutakin sulle antaa haluun. Haluutko olla se jolle tunteeni jaan, kaiken ilon ja surun sun kanssa kokisin. Vaik myrskyt meitä koettelis silti kuuntelisin mun sydämeni ääntä. Ääntä joka kasvaa jatkuvaan suuremmaksi, kuin tän se haluis sulle jakaa. Ja varmasti haluaakin, koska sun nimeäsi se huutaa. Huutaa kuin hullu sun rakkautes perään. Haluu vastapainoksi ihmisen jonka luonne vaikutuksen tähän mieheen tekee. Miehee joka sanoo et ei oo hätää milloinkaa. Hätää ei etenkää ole ku sun kaa voin olla, ja sulle kaiket asiat jakaa voisin...

Sauna...

Mieleeni juttui monii saunast tulee. Tulee ensimmäisenä mieleen onni ja rakkaus. Mieleen tulee viha myöskin. Vaan vaik jokainen asia tässä rauhan tyyssijassa vallitsee. Itselläni päällimmäisenä mieles on rakkaus. Rakkaus jota arvioimaa pysty en. Arvioida haluisin sun tunteesi. Vaan pysty en siihen. Pystyä jos voisin sulle kertoisin kaiken. Kaiken vain mieleeni sulkeutuvaan laitan. Sulle sen aukaista voisin. Voisin myös sulle luvata, että sut mä joka paikas muistan. Paikas kylmässäkin tunteet nää mua lämmittää. Lämmittäessä saunaa taas rakkaus antaa saunalle oman voiman. Voiman ja viehätyksen saunas huomaa. Koska siellä kaikki on tasa-arvosii. Tasa-arvo toteutuuko missään muualla samanlailla. Samanlailla saunas myös tunteet lämpee. Saunan löyly kumma vaikutus minuun on. Vaikutus jota itse kehtais edes myöntää. Vaan myöntämättä en voi olla että sua rakastan. Sussa niin paljon ihanii asioita jotka mieleeni piirtyy. Kirkkail väreil kuvastaen mun tunnetta suhun sitä ainoaa tunnetta vaalien...

Ilta..

Aamu tuimaan herätessäni huomaan pääni asioita pohtii. Pohtii kuin jokin vikana ois. Vikana muu ei kai oo, kuin sä vain mun mieles pyörit. Tiedä en mitä mun mieli halajaa ja osaa mitää päättää. Päättää en osaa vaikka sulle tunteistani tahtoisin kertoa. Kertoa monel taval koitin, vaan tavat oikeat ne multa vain puuttuivat. Puuttuva sivu lehdestäni sä oot. Sä oot enkä suostu totuuteen heräämään. Heräämää vain joskus itsensä pakotettava on. Pakotetut keinot jaettuna muille, keinona mulle asioita pakoilla. Pakoilla mieltäni mä koitan. Koitan elää ilman sua. Sua ilman en voi mitää tehdä. Ilman muuta taas mieli sanoo näin vaan aivot periksi ei anna. Nää aivot jotka sanoo että helpompaa olis ilma mitää. Helpompaa se oisko jos sydän ja mieli tappelee käskyjä vastaa. Kuin kapinoivat syrjäyttäävät jossakin vaiheessa käskyn antajan. Vaan silti ilta lähenee. Lähentyessä iltaa ajatuksii selvennettyi en saanut. Saanut antaa mahdollisuutta millekkään. Vaan silti itselle illan iloisen suon. Suon itselleni hetken jos toisen pohtia asiaa rauhas. Vaa pohdinta jäikin unholaan. Samal nauttien tästä juomasta. Nauttien myös päällimäisest kuvast jossa sinä nättinä näyt. Näyt jotka näin mua rauhalliseksi saaneet ei. Ei vaatineet veroja. Veroja joita iltana usein koetaan. Vaan iltaa jatkettaessa ja juomia maistellessa yhä edelleen päässä sun kuva pyörii. kuvasi sun kauneint on. Muuta suostu näkee en. Näkee sen nyt jo voin. Voin myös sydämessä tuntea sen, vaan edelleen käskyn antaja vallassa pysyy. Pysyessä vallassa iltaa pitkittäen. Ilta jatkuu ja saavutaan siihen pisteeseen että saunaan pitäis mennä. Saunaa mentäessä edellee kuvasi sun piirtyy mieles johonka käskyt vaikuttaneet ei. Vaikutus käskyjen saunan lämmössä vähenee. Lämmössä johon vihan tunteet tukahtuu, myöskin rakkauden leimuamaan se saa. Samal ohjeita kokeneemmilt kysellen, se tunteen vahvemmaksi saa. Vahvemmaksi iltaa myöten tunne vain kasvoi. Iltaa myöten mentiin jäähylle istumaan. Jäähyllä istuessa asioita vaihdellaan ja kavereille naljaillaan. Naljaillessa kuitenkin huumori meitä yhdistää. Vaan päätyessään kysymyksiin suurimpaan. Kysymys monien mielessä pyörii. Vaa pyöriessä siellä illan kauneuden mukaa. Mukaa asioit jotka vaivaa kysyen samal ihmisilt jotka samat eläneet on. Vaan heillä paljo ohjeit on ja silti mä asiaa pohtimaan jään. Pohtiessani huomaan illan vaihtuvan pikkuhiljaa aamuyöhön. Kellon lähentyessä 2 muut lähtee jutun ja pohtii jäin asioit näit. Näit pohtiessa huomaan aikani menneen taas parituntia pidemmälle, ja vastaus selvänä mielessä kirkastui, et mitä mun pitää tehdä. Vaan sut taas kuvana mieles nään ja epäröin hetken jos toisenkin vaan silti sulle päätin asian mikä mua painaa sanoo. Vaan silti vastausta stressaan vielkin. Vielkää vapautuneempi ole en, vaan tärkein kysytty on. Ja tapahtui mitä tahansa sua rakastaa tuun aina.....

en rauhaa..

vaadi rauhaa mä en. Mä ajatuksia vain muille suon. Suon katseen paheksuvan itsensä väheksyjiin. Väheksyy vaan jos voisin. Voisi helpompaa siitä tulla. Vaan itseeni helpol en päästä. Päästä päähän tieni reitin kuljen. Kuljen samoi mutkii. Mutkii jotka tunteeni ojaan ajavat. Ojaan rusikoiden omatuntoni nurkkaan ajaen. Nurkkaan ajettu vaarallisin on. Vaan vaarallinen onko rauhallinen mieli. Tuhoaa kaiken vihan ja rakkauden. Kaikki tuhoten, kuin metsät tuhon edes. Pakotetaan kaikki metsät nöyrtymään. Kaikki samal taval tää koetaan ja taval jota kukaan nähdä ei vain suostu..

Keinu...

Tunteeni keinua keinuttaa. Ketää en nää siinä, kukaan siihen pääse ei. Sydämessäni keinuu tyhjä keinu odottaen rakasta siihen. Rakasta jonka tuudittaa siihen vois. Laulaen hänet vierelläni pitäisin. Kauniit sanat laulussa on ja niitä mä sulle tosissani tarkoitan. Tosissani tätä pohdin ja jonka sulle paljastan. Oloni sun silmies alla tuntuu oloni ihan alastomalta. Alaston silti sun vieres ole en, vaik tunne tää mun mielen sekoittaa. Mieleni sulkeutunut, vaikuttaa avautuneelta sun vieres. Sun vieres rakkauden palasii jaellen sulle kauniita sanoja lausuen. Kuljen maailmaa tuulen vastatuulta. Kokeen tän sydän läpi käyden kulkee mun matkassa keinua vapaana pitäen sulle rakkain sen antaa haluisin sen paikan tässä mun mieleni keinus matkaan ikuiseen sut veisin paratiisiin onnellisuuden...