Vaikeeks..

Vaikeeks tää veti taas, vaik valkeeks kasvot jo mänkin. ei siis kasvot normaalia paremmat. Vaan kalvot jo pelkästää kalmast muistuttaa. Palamast tupakan suustani taas löydän, vaik estääki se jo valamast betonii toisten jalkoihi. Halaamast taas uutta mielitettyä, tai jotaen aevan kaaheeta. Kaahoojoo mä taas muistutan, Kaaho se ruoka poes. Voes kaet jo sanat nää vetää uudellen, mut tulos onki jo uusi juhla päevä pääsiäinen ilman sanojaa, vaek sanoja täs nyt jo sitä varten muistelenkin, vae olko se jo kolkko tunne. Kokko sytytetty jo mun sisäl, vaek tää onki jo kolokko tunnelma. Kalakukko taas hyvält maestuis. Palaa jo ukkosi päreet, ja näen on näreet. Siispä sanat jo järeet mun suusta tulee, vaek järeet sanat taas järkyttää, mut et sä mua voi käskyttää, vaan päästä mut jo pois lähelt pääskystä...

paikalla..

Paikalla ootko sää, terotatko laikal taas sitä terää kynän. Millä lailla se muka sit auttaa, vailla totuut ja kohtuut taas oot. Johtuu tää taas siit et valmiiks ei mitää saa, mut siihe jo kerkes tottuu. Totuttuu tapaa suotta enää muuttaa, vai tiputtaako nää taas polville mut. Vituttaako no ei varmaa, vaan kittuuttaa taas  nää ajat täytyy.  Pittuutta ei kyl enää kasveta, vaan tähänkin pistän nyt jo pilttuuta. Vittuukaa taaskaa tajuu en, mut ei kai hajuu voi muuttaakkaa. Murtakaa jo lukot, tai puurtakaa siel töis. Kuka takaa et nää sanat on oikeit, vai oonko mä vain pelkkä pakana. Takana taas vuodet vanahat, mutta Taas taho tääl riehuu, vai onko mun pää jo laho. Vailla ahoo tai siis aroo, mut mitä sitä varoo. Tarrooppa hihast taas kiinni, Tarroo tää jo mut pihast pois. Varroo sanoja useit, vain palloo valmistellen. Palmun al taas mä oon, vai annatko jo mulle almun. Almanakkaa taas tilaa täytyy tehä, vai syönkö mä taas palasternakkoo. Palasten aikoo jo kokosin, vain tieni kuljit valaisten...