Vero...

Vero kauhea maksettava on. Aukea ei ovet ennen sitä, mitä kovat siinä tilantees tekevät. Lovet oveen jättäen, pääni poveen kääntäen. Päätä en kylläkään loveen laita, vaikka sovi en työllä niitä tekemään, vaan yöllä taas mieleni sinuun palaa, vaikka kieleni solmittu on, enkä edes sua pääse halaa, mutta kalaa en kyllä ongel saa. Ongelmia vain salaa läpi käyn, vaikka palaa talot ympärilläni, valot yhä huoneessani palaa. Kyhään palot suuremmaksi liekkien lailla, vaikka vailla totuutta olen, silti kohtuuta en ymmärrä, vaan sen vaihtoehdon kyllä tyrmään, vaikka kylmään aamuun taas herään, vaan erään kaikki jaettu on. Haettu lankakerää usein on, mutta silti hankaa mieleni perään, kunnes taas mieleeni lause palaa, ja sanotaan että kankaat hienot kertoovat luonteesta koreilevasta. Pudonneesta  laivasta varkaat taas aamuun herää, vaikka perään kaikki näistä saan, ei väistää autakkaan, vaikka lautakaan vielä valmis ei ole, vaan salongis uus rinki alkaa, vaikka palkkaa en tästä saakkaan, en kyllä liikkeelle mitään paakkaan. Vaakaan kaikki aina yhdistää monii asioit, vaikka lasit joist me juomme vettä. Mettä samal ampparit kukista etsii, vaikka lukista niille harmia koituu, vaan kyllä charmia hoitaa täytyy, vaikka päättyy jutut monet, kuten jutut usein tuttuja oovat, vaikka koovat ne nyt ikuista lanka kerää, silti tämä tältä erää saa riittää, koska mun täytyy niittää pellot rehevät, kun pelot kaikki käyvät toteen, vaikka potee moni sairauksia, vaan kairauksia jäässä näkyy, vaikka täkyyn odotetaan kalojen käyvä, vaan odotettuamme tarpeeksi tylsistymme asiaan tähän...