Kolmas...

Kolmas sanani tää jo on, siis sorvas kaimani jo idiootiks. Korvas jo jälkihoito kaiket vaivat. Porvari kai muka olen, kuormari kaiken paskan. Tuomari siis kanssani jo onkin pelkkä juomari. Suoraan mari siis sano jo tän. Kuoreen ulko jo mä pelkäl vaival suhtaudun. Survaudun taas ahtaaseen väliin, siispä turvaudun taas sauhuihi hermo. Pauhuihi taas mä herään, ja kamppeeni taas kerään...

Tanssi..

Tanssi pöytäni kansi puhtahaksi. Juhlavaksi hirsi taas muodostui. Kaunis virsi vai onko tämä pelkkä hirsi-puu. Siirsi laatikot pois tieltä. Kirisi viel tahtia useamminkin. Hirsi viel monta pitkää vuotta kestää. Ei se ollutkaa kirsi, kirsikka puussa, vaan sanat kuin villasukka suussa. Visa hukas ompi meillä, silti kisa liksan suuruvest on. Sisältäen risat riksat, sekä ritsat, siispä pitsat tilataan, ja matsit jo otetaankin. Kastit nää eriävii on, siispä lastit kalliimpia ovat kuin aamu aurinkoisia. Auvoisesti sana sanalta taukoisesti tulee, siispä suvous testin tämän jo näämme, siispä kuvaus kestikin ikuisuuden. Sukaus kai tämäkin on, vai rukkausko auton vain on. Uhkausko rämä on, vaiko tuhkaksiko tämä jo muuttuu. Juhla kaksikon tämä varmaa on, siis raksi kontille tais jäädä, silti elä säädä...

Rakas...

Rakas tuu viel takas, vaikka taakkas raskas jo on. Vaakaan taas ihteeni vertaan, vaan en ole  aina tasapainos. Vainaako mä oon, vaivaako mua taaskaa mikään. Laivaako raskaana pidät, taivaatko ovat muka sinisii. Painavatko nää sanat taas liikaa. Likaa täs paperiski on jo, mut ei kai täs mitää vikaa. Rikkaa taas pultteihin laitan. Kikkaa tähä kai ei oo, mut silti rikat käsis taho pysyy. Likat taas mun mieltäni vaivaa. Vaivaansa taas pillereit syöt, vaik laivaansa hän ketää päästä ei. Kaivoonsa jo taas putoaa. Aivoonsa varoitukset muistiin tallettaa. Sapettaa jo valmiiks, vaik  jo sanatkin hapettaa. Täytyy syyt sadettaa siispä, viel katetta tilil ei ollutkaan...

mikä maa..

mikä maa, mikä mikä maa. Mikä valuutta mitä sillä saa. Hanskat tiskiin heitetään. Näin tääl soppaamme keitetään. Oppaamme on taas humalas. Kroppaamme taas juomaa kaadetaa, silti komppaamme nää sanat ilmaan. Ole siis lompakkomme. Kolpakkomme jo kaupasta tuliki, siispä ollaan iloisii tästä juomasta, kuin kupasta. Ei se ole lupaista, mut silti mielestämme hupaista. Sutaista anna mun taas kirjoitelmii. Hutaista taas jotain älytönt. Kutu tais taas vetää multa voimat. Jutut paiskaa vaa mut taas ojaan, siltä vaikuttaa kyl mä viel tilanteen korjaan. Siispä en ole sun seksi orjasi. Reksi porasi reikii taas seinää,  oraasi piikikkäit on. Pidä koiraasi, kuin oireesi sinusta pitää kiinni....

Huolet...

Huolet mieles painaa, silti puolet murheistas kannan. Toistuvasti huolet mut kaataa, silti sanat suusta ulos saahaan. Saahan sua viel katsoo. Paahan tähä jo vauhtia, pahan susta pois ottaisin. Rahan päälle taas mä en ymmärrä, tai ymmärrän, mut raha on paha. Rahal et saaystävyyttä, mutta onnen välaikasesti sil saat. Kilsat näis samois tamineis, tai no laminois mut silti koisaan taas hetkien ohi. Loistaan taas tähdet saa, mutta silti kädet silmilleni painuu. Vainuu taas mä luotan, sanas mieleeni painuu. Kainuu kaupunki on ,silti jutut jo isoksi paisuu. Onha tää jo vaisuu,  silti ote jo lipsuu, siispä kipuu seinää pitkin. Heinää taas nään maassa, mutta reikää seinäs ei ollutkaan.  Pullotkaan ei korvaa tätä, mutta sullotkoon vain kaikki samaan kasaan, vaan älkää luulkokkaan että mä tätä mietin. Puun joka kolkkaan, silti hoikkaan taas sanat suustani ulos, silti loikkaan taas tähä  purteeseen, joka myrskyis kulkeva on, siispä sulkee mut taas ulos asioist...