pohdintaa..

Pohdintaa tässä uutta luon, vaikka mässään kuutta eri makua suussa, kun kuussa lakua syön nauraen muille, vaikka puille paljahille mut onkin nyt ajettu, vaikka rajattu mahdollisuudet yhdeks on. En silti vyyhdeksi näitä saa, vaikka haat ovest aukaisin, lovest silti joutuisin kulkee, sulkee mun mieleni taas uusiks täytyy, vaikka löytyy monii yllätyksii matkan varrel. Parrel taas mua kuletetaan ees taas, ja mä vaan huudan että paas sitä musiikkia kovemmalle, oikeammalle tielle olen valmis kääntyy, vaikka häntää mulla koiran ei olekkaa. Kuitenkin valmis säntää ovesta pihalle mä olen, vaikka hihalle juomat kaadetaankin. Juomat luoma kunnan, kun valmiina kuoma kaikki kurkust alas kaataa, mutta silti sanon että sataa paskaa kuin saavista kaataen, vaikka haavista yleensä kaikki vedet läpi valuu. En silti kaluu luita loppuu asti, vaikka kastii siihe mut merkittii, vaikka herkkii hetkii taas nään, niin en pelkkii sanoi vain mielessäni luo....