Terapiaa...

Terapiasta höpistää ja höpistää vaan se ei mitään muuta. Höpistä ei kannata, kun vain oikean rakkauden löytää. Rakkauden jolle salaisuutensa jakaa voi. Salaisuus on se, että mä voimaa susta saan, ja sut vierelleni haluan. Ja uskon että salaisuus tää myöskin on että olen saattanut jopa sen löytää. Löytää varmasti olen sen voinutkin. Vaan silti vielä mietin sinua tässä istuessani. Koska sua unhoittaa en voi, enkä haluakkaan unohtaa, vaan haluun sut muistaa ja parisuhteeseen sun kanssa päästä. Päästää susta irti en voi, koska silloin tunnen että mult tärkein asia viedään pois. Viedä kukaa sua ei saa, vaan sinä sen päätät mihin suuntaan käännytää. Käännytäänkö oikealle vai vasemmalle sill välii ei oo, kuhan vain sun kaa olla saan. Hetken tai pari vaan lähteä vois en. Lähteä en voisi sua minnekkään pakoon, koska tunteet syvimmät mua vielä täällä tukee. Tukee sua haluun joka kääntees. Käänteises järjestyksessä asiat vain menee, vaan silti välitä en siihen haluu edes vaikuttaa. Vaik vaikuttaa voisin mä vain annan sulle päätösvallan. Jottei mitää semmoist ikin pääse tapahtuu, josta syyllisyyttä tuntee voisit. Tunteet nää sekottaa mun pään, ja päivittäin odotan sitä hetkeä, kun taas sun kaa juttelee pääsen. Jos juttelee en pääsis kauhea ikävä mua vaivais. Koska mieles pyörit vain sinä ja sua tuun aina rakastaa...