Uhri...

Uhri yhteiskunnan sä oot. Tuhri siis yhteiskunnan paikkoja. Turhii sanoi sanotaan, silti mitää lanoi tanaan jo laitettaan. Silti kasaan jutut taas parsin, siispä turhaa asioit karsin. Murhaa kai se on mutta, silti on tää julmaa. Kulmaa tässä en nyt  ees nää. Julmaa vahingos täst tuli, silti tätä huumaa  uusiks koen. Puumaa kai se taas muistuttaa. Ruumaa laivan taas katsastan. Tuumaakaa periksi anna en, silti ruumaakaa löytänä en. Rumakaa ei tääl oo, vaik suma joka pääs on johtuu humalasta. Kuva on siis tosi ruma. Sanojen suma taas tulvii jokien lailla. Hokien joitai lainei sokeiden edes. Ei mädät omput pokeen osu, silti ohi viel musta, vaik sust koulitaan jo elämää voittava , tee silti  se voitavas...

elämän radalla..

Elämän radalla täs seison. Pelkäämään sade mut taas sai. Selkään jo kirves lyötiin, vai oliko hirveesti välii. Pännii mua taas, mut rännii tähä veet jo kasaantuu. Kaato kännii taas itseni join. Joka asia taas vain pännii, vaikka asiat männii nyt näin. Männii taas ylämäki alamäeks, silti kylän väki huhuja kiertelee laittaa. Paitaa muka päälle edes osaa laittaa. Laitaan tähä mut taklattiin, silti vaihtaan pelipaita mun täytyy. keli raitis on, veli tavis taas on, silti lävitte tää menee. Kiitos että kävitte katsoo, silti ratsaa poliisit mun kamoi. Samoi lamoi läpikäyden, vaik rimas täs vaikeet on. Limusiinis taas ímus oon. Pimus tai mikä nyt liekkää viehättää kuin viimenen rasti, vieheet monen laiset on. Naiset silti murheit tuottaa, vaan urheit me miehet ollaan kun kestetään tätä. Purjeit vaik minkälaisii, vaik ruhjeit tulee, niin silti yrittää jaksetaan. Kujeit ja uusi tuoksuja sekä makuja. Lakuja et jakanutkaan, vaan satuja kerroit. Verroin monin kerroin kuinka perhoil kalastelen, silti ikkunan suljen jo verhoil. Kaipaan monii hetkii jois erheen tekisin, silti perheen perustaisin, vaik virneet kasvoillani jo on.  Virkkeet kaikest teen, vaikeist asioist kerron, silti astioist taakkaa saanukkaa pois en. Maannukkaa rauhas en, vaikka ajan hukkaa tää on. Kukkaa tais tää jo muistuttaa, silti säälin sitä rukkaa. Pukkaa taas uusia juttuja päähän, siis tuttuja juttuja suhteis ruttuja. Ruutuja taas putsailen, tais muuttuja olla taas minä itse. Suuttuja siis kirjaimellisesti....