Palaan...

Palaan asiaan tähän usein yöstä jääden valvomaan. Usein mietin sitä, että miten sä sait mut sua palvomaan. Palvomaan vain sanan rakkauden tähden. Tähden jos sulle voisinkin hakea, niin sen sulle hakisin. Pakenisin hetkistä huonoista mielelläni, mut silti retkistä näistä luopuisi en. Luopuisi en kuitenkaan kunnianarvosta haluakkaan, vaikka kuinka susta välitän en kunniaani voi sivuuttaa, koska jos sen teen niin ihmisen arvon mä menetän sen takia. Arvon ja tarvon taas tässä samassa vanhassa suossa. Suossa tässä useat kerrat tarvottu on, koska herrat suuret nää, vain meidät yrittää sinne ajaa. Minne ajaa seuraavaksi sitä emme tässä nää, vaan jos sut siellä nään, niin aivan varmasti olen mukaan tähän leikkiin hulluun liittymässä. Feikkiin rakkauden tunnustukseen kiintymässä. Siirtymässä taas tähän yksinään suohon jo valmiiiksi käytyyn, vaan pakoon en suota tätä pääse, mutta silti luotan onneen sokeasti, jotta sieltä joskus pääsisi pois. Joskus kun sieltä noustaan. Noustaan ylös niin huomataan että aurinko meidät sokaistaa, koska olemme olleet suossa tässä useita kertoja, sekä vedän vertoja myöskin tähän hetkeen, joka mut öisin saa aina pohdiskelemaan...