Sade..

Sade päivät mieltä vaivaa. Vaivaa ikävä ja sitä tässä mietin. Ikävä sanana pieni, mutta tunteena suuri. Suuri tunne tää myös usein yhdistetään rakkauteen. Rakkauteen jota moni suostu ymmärtää edes ei. Ymmärtäminen vaikein ehkä on, mutta rakkaus ihmeitä saa aikaan. Aikaan myös sen saa että sitä haluaa viettää vain yhden ihmisen vieressä koko ajan. Koko ajan mulla tää tunne sydämessä on. Sydäntä ei paina huolet eikä murhehet kun sun vieres olla saan. Vieres sun istua ja halata sekä kertoa kauniita runoja, joita mieleni suostuu tekemään. Aikaa vaadi siihen paljoo en vaan silti sanoja useiten pohtimaan joudun. Pohtimiseen aikaa käytän kyllä, mutta nyt nämä sanat tulevat jo sydämestä. Sydän joka sulaa vahaa sun käsis on. Vain se että sut vierelläni pitää saan. Saa tän sydämen jäätyneenkin sulaa. Sulla taikuus kumma silmissä hohtaa. Jonka huomata jo saatoin. Saatoin välil toivottamalt vaikuttaa. Vaan silti sut halusin. Halusin ja sain sinut ja onnen. Molempia kiinni pitää haluan, koska te mulle tärkeimmät olette, onni ihana tunteena. Sinä ihana ihmisenä. Molempia yhdistää yksi ja sama asia molempia rakastan. Rakastan ja tämän tunteen vastaan tullen hymyillen kuljen eteenpäin. Eteenpäin tietä tätä yhteistä kuljetaan. Kuljetaan ja tieltä eksytä ei. Eksytä ei voidakkaan sillä meitä ohjaa nämä merkit todellisen rakkauden. Rakkauden merkit joita moni ymmärtää ei voi. Merkit joista puhun moni ne tietää vaan kuka ne omistaa. Omistaa niitä yksinää voi ei, vaan jaettu jokaiselle nämä merkit on. Merkit joista puhun ovat usko,toivo ja rakkaus se on ikuisen onnen salaisuus. Salaisuus jota moni suostu ymmärtämään. Salaisuus jonka voimin me kaikki matkaamme jatkamme, matkaan käyden taas polulla oikealla pysytään koska meitä ohjaa nämä tunnusomaiset merkit. Ohjaten meitä oikeisiin ratkaisuihin, ja ikuiseen onneen vieden, meidät se johdattaa kultaiselle keskipolulle. Keskipolku vaik onkin sitä kadottaa näkyvistä en halua...