Luvattu maa..

Luvattu maa kai tää jo on. Kuvattuu en saa mutta kurvattuu tulikin taas autolla. Kuivattuu kyyneleet taas tulee, vain ainoastaa jo tästä suivaantuu. Kyl asiat viel täst suttaantuu. Ruttaantuu taas pellit nää, vaik puttaan tuun voittaa silti tän. Pettaan pedit kuten normisti, Vennaan taas turhaan, mut nää mielen kuvat nyt jo murhaan. Aivan puutarhaa lähel puit pystytän. Puut tarhas taas kuin yksii ois. Muut vain ny jo parkas että perkele. Varkais taas mieleni on, kuin se aina vain karkais. Karkeet kielenkäyttöö, vaik oliha mul jo arkee sanatki valmiin. Onha mul jo alkeetki hallus, vaik puhallanki palkeet taas täytee. Valkeet valheet silti aiheet nii vituttavii. Räikeet värit silti revin nää säikeet taas irti. Pirtti kaljaa taas saan, silti valjaat jo minussa kiinni jo on. Parjaat sanojani, vai pärjäät jo ilmanki. Värjäät totuutta, Väräjät jo kylmissäsi.

Saloina..

Saloina kaikki tietoni tulen pitää. Paloina taas ruokani mätän kyllä tästä sullekki riittää. -kaloina velat taas vedessä uivat ei ne susta piittaa. Aloina riidat taas käsitellä eikä ne mihkää viittaa. Taloina kaikki taas on mutta ilman tien viittaa. Valoina pimeydessä tuikut taas toimii sekä taas kittaa. Varoina energiarippeit käytän ja metrei ilma mittaa mittaan. Aroina taas pellotkin on ja maata taas tinttaan. Arkoina savolaiset tunnetaa vaik ny jo siirrytäänki inttään. Tarkkoina työnjohtaja ovat vaik ite ei teekkää mitää. Arkkuina tiedon jyvät sillä niis tilaa riittää. Salkkuina paperitki jo käsitellää ja sitä piirittää kaikki.