Puut..

Huojuvat puut jotka nään. Ne tuulessa huojuu. Tuuli kaada niitä ei koska ne juurtuneet maahan on. Juurtuessaan ne tietää hyvän paikan. Paikan jossa ne yhdes vanhenee. Vanhetessaan rakkaus vaan syvenee. Syventyessä tunteisiini huomaan olevani se puu joka rakkauden viereltään löytää. Viereltä löydän sut, muut ajattelee miten sua rakastan, ja näkee rakkauden tosiarvon. Rakkaudel täl vertaa ei oo ja siksi sulle nyt tunteistani kertoen sulle samal lupaan monta asiaa. Lupaukset jotka sulle haluun antaa ja pitää, niit monelle suoda ei. Tuoda elämääni parhaan rakkauden voit. Sä olet yhtäaikaa niin lähellä kuin kaukana. Vaan silti haluan sulle rakkauteni antaa. Antaa kaiken hyvän olon ja turvan jonka sun tiedän saavan. Tiedän haluavani antaa sulle kaiken tän, ja kaikkee muutakin sulle antaa haluun. Haluutko olla se jolle tunteeni jaan, kaiken ilon ja surun sun kanssa kokisin. Vaik myrskyt meitä koettelis silti kuuntelisin mun sydämeni ääntä. Ääntä joka kasvaa jatkuvaan suuremmaksi, kuin tän se haluis sulle jakaa. Ja varmasti haluaakin, koska sun nimeäsi se huutaa. Huutaa kuin hullu sun rakkautes perään. Haluu vastapainoksi ihmisen jonka luonne vaikutuksen tähän mieheen tekee. Miehee joka sanoo et ei oo hätää milloinkaa. Hätää ei etenkää ole ku sun kaa voin olla, ja sulle kaiket asiat jakaa voisin...