Myrskyää...

Myrskyää sisäl epäselvät tunteet. Kun teet tän taasen muit kai en nää. Sää ei enää sisäl hyvä oo, pää ei enää ehkä kestäkkään. Jää ei enää murrukkaan, vaan tää ei enää juurrukkaan. Purrukkaan ei mut sisält se mua kalvoi. Kaivoi taas siltaan aukon. Vaivoi kait muitkin olis, mut laivoil omat ilmeet on. Taival tää jo raskas on, vaival  kaiken teen, vaik saivat uuden tekijän. Vuoden menijän tittelin jo varmaa ansaitsin, mut silti meni tää jo penkin alle. Renkiin ainest ei ollutkaan, kenkiin vastuun astumaan. Henkiin se taas uuden palon tuo, Sen kiin taas saan ja annan valon jo palaa. Talon alaa täs jo miettien, mut halon palaa puusta irti. Tiedä mä muusta en, mut sanoi vaan suusta saanut en. Ken tietää kulkee se vailla huolia on, hyvii ja huonoi puolii täl on, vaik tuoliin jo istutetaa, kiikutetaan nää sanat ylimmäksi. Vilkutetaan taas hyväks merkiks, mut kiikutetaan taaskin liian kovaa näis aallois..