Sivun näyttöjä yhteensä


tiistai 21. joulukuuta 2010

Kuskaa...

Kuskaa mut pakoon tuskaa, vaan puskaan elä vie koska en piiloon halua. Pelätä ei saa koska jos menet piiloon koloon, niin tartut silloin ylempien moloon, vaikka sooloon mones asias, niin en silti ole mikään monni, vaikka eihän se onni yhdes paikas pysyä voikkaan. Toivokkaan en rahaa mikskää lahjaks, vaan lahjaks toivon vain sut ystäväin. Koivun kun nään tuolla pihamaalla, tiedän että se kuvastaa ystävyyttämme, ja samantien toivun mieleltäni vapaaksi. Tavaksi ei mitään pahaa kannata ottaa, koska rahaa siitä et kuitenkaan saa. Taas kun näit asioit mietin, silti vielkin mieleni vapaana matkustaa. Katkusta kaiken kaupungin tahdon pois, vaikka mahdan tuskin mitään sille. Mille lie elämäni nauraa, vaikka tietäni edessä päin traktori auraa. Onhan tää nyt selvää kauraa, että haurast kaikki on. Vaan vauraut jaa muille ystävyyden mallilla, eikä tallilla ole luurankojakaa kaapissa, vaikka kuuran kukkija nään tuossa edessä tiedän, ettei niissä lieroa asu, eikä myöskään kieroa paskiaista, vaikka muistutatkin laiskiaista, niin toden paikan tullen näytät mihin teitä ystävät tarvitaan, vaikka käytät lauseit osas tilanteis hyväkses, silti pidät mun selkään kun sitä tarviin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti