Sinä..

Sinä vain mielessäni pyörit, kun aamulla heräsin ja sängyssä pyörin.. Aamulla herätessäni huomasin käteni tärisevän jännityksestä, enkä tiennyt mistä tämä jännitys johtui. Johtuiko tämä siitä mistä me eilen sovittiin, vai siitä että olenko semmoinen ihminen jonka sinä haluat, Tai olenko vain pelkkä uusi ihminen joka nappulana peli täs toimii. Sitä aamulla vielä tiennytkään en, mut enää en usko et olen pelkkä nappula pelilaudassa. Pelilaudassa tässä noppia pyöräytetään, ja tunnetaan kuinka iloisuutta lauta tää lisää. Lisää riittävästi lämpöä jotta sydämeni nopeasti sykkiä saa. Sykkiä sykkeeni nyt nopeana saa, koska aamusta kopeana huomasin itseni olevan. Olevan päivän vasta aluillaan, ja pohtien et mitä me tehtäis tänää yhdessä. Kohtien epäselvää en suostunut ymmärtämään. Ymmärtämään en suostunut jännityksen syytä, mutta sydämeni jännityksen syyn jo tiesikin. Syyn tämän jo itsekkin illasta tajusin, ja syy se mikä mut sai jännittämään olit sinä. Minä jännitin kauheasti meidän treffejä. Menossa taas tämä pieni poika hiljainen treffeille menos olikin, ja ennen kuin tämä poika tajusikin, hän palavan tunteen sydämes huomasi syttyvän. Syttyvän iloisiin liekkeihin sinut nähdessään sai kokea jälleen jotain uutta. Kuutta eri kohtaa meidän ihanista treffeistä jälleen jään miettii. Miettii sitä kun meidän katseemme kohtaa, se uuten ihastukseen johtaa. Me siinä katsomme toisiamme silmiin. Pilviin kuin tämä hetki minut vieden. Vieden minut kauas kaukaisuuteen, silti kauas vienytkään sua ei, vaan seisoimme siinä ihan lähekkäin toisiamme silmiin tuijottaen. Toisia halaillen tiettyä läheisyyttä haluten, läheisyyttä ja hellyyttä halajaten. Palaten hetkeen tähän ihanaan mielessäni, vain silmäni mun tarvitsee sulkea muistaakseni tämän hetken. Retken tämän tuun iloisena rintaani painaa, vaik rintaani tähän pientä kaihoa luoden sinusta jouduinkin päästää irti, mut silti viel sydämessäni tunnen et sut tuun viel kohtaamaan. Kohtaamista uutta täs nyt jo odottelen, vaik ikävää kokisin sut silti haluan pitää....