kuule mua...

Kuule mua, suulle suukko anna. Kortesi kekoon kanna, tämän tulikokeen yhdes koemme. Tuliko jokeen roskii mukanani, vai lohkeenko näist sanoist. Rohkenenko kysyä että mitä sä mietit. Rohkenenko pysyä vierelläs, vaik kokeinenko mä vaan oon, silti sokein silmin tavaroita havittelen. Ravistelen taas itseni täst unest hereille. Kinkereille vai rinkeleille silmät laitan, pirskeille taas aikani käytän. Pirstaleille lasin taas saan, vaik sirpaleet onnee mukamas tuo, silti taipaleet nää vaikeit on. Sai palat taas uuden käsityksen, vai jalatko viel kantas. Tuskin palaat enää rinnalle mun, silti tyhjää ilmaa taas halaan. Tyhmii asioit olen tehnyt, silti ryhmii välttelen. Ryhmään mä en kuulukkaan, koskaa sanaa ei tullutkaan,  vaan kraanaa kattelen, tulisiko sielt tippoi, mut silmis jo kippoi käännellää, ja tippoi tulee linssiin. Lippoi vinoon taas laitetaa, vaik hippoi ei me ollakkaan. Siippoi ei ollutkaan viittoi se jo mut vieree tulemaan. Litomaan taas mä lähden, vaik sitomaan mua ei opetetukkaan. Sopeutuakseen vaaditaan vaan niin paljon. Roti sentää kaikil on oltava, erotti se meidät toisitamme, verotti taas mun sanojen painon. Välttäkseni vainon, silti ainoon sanan ilmalle kuiskaan. Luiskaan tähä voi jo liukastuu. Lusikan otan taas kauniiseen käteen, mut kauho sil soppaa en. Soppaan tähä lusikkani laitan. Pussukani jo tyhjä onkin, mut en mä tyhjää jää nyhjäämään...

Perussettii...

Perussettii tää jo mult on, silti rusettiii ettii mut laitettiin. Kusetettiin mua taas kerran, vaik kustestiin taas jo jouduin. Sukus lestiin taisin jo päästä, mutta silti lukus tehtiin tuntemattomaksi. silti viel ruukkus ehjä on, vaik pommitettu sitä kivil jo onkin. Aina vain sommiteltu ruukku silleen ettei siihen osu. Luukku taas ylös nosta, silti puuttu jo sanat suuremmoiset. Muuttu jo mielipide, silti suuttu mulle jo tuuli. Juuri luuttua soitellen tahtoisin kulkee, mut silti huttua vain keitellen. Yhtä suttua kuvani on, vaik mieleniki  jo asuttu on. Pikku kylä tai mikä lie, silti kyylä taas ikkunastani katsoo.Syydä jo noi sun sanat syrjäsempään kolkkaan, silti polkkaan yhteiseen taas jouduttiin, rokkaan sanat kuviks, vaik lokkaan jo kaikki kirjoituksiin näihin. Loukkaan vain silti jotain, mut loikkaan tähä tarvitaan 2 ihmistä !!!

riitit...

tunnevammasuuden riitit painaa uuteen rataan. siitit siis taas vihantunnetta tähän pataan. Rataa samaa taas kortit jakaa. Sakeen juoman padassa huomaan, suostu sitä en juomaan. Tuomaan taas sanat elämästä riitti. Kiitti ihan helvetisti en mä enää ees viitti pukua päälle lyödä. Otan taas lukua, ei me sentää samaa sukua olla. Nuku en silti sanojen virrassa, vaan hukkuen tunteiden sumaan. Nukkuen taas haaveiden ohi. Saaden taas haaverini vuotamaan. Soutamaan mua ei luotukkaan, silti routa maan mut taas pehmittää. Kehittää mun kykyjäni täytyy. Pelittää mun vaistot vaan ei voi. Voitan nää taistot silti...