Henkäys niin kuuma kuin just saunan päältä otettu kivi, tuntuu mun kasvoilla oudolta, vaan silti en sua suostu miettii, vaikka viettii sinua kohtaan tunnen. Kun en muuta öisin mietikkää enää kuin vain sinua, ja tietenkin että kuuluisinko minä suunnitelmiis suuriin. Kuuriin moneen lääke on jo yritetty laittaa, mutta enhän minä niihin tartu, koska niistä kokemus vartu ei. Kokemus kokemuksesta aina vain tyydytään hampaita puremaan. Suremaan ei kaikki edes halua pystyä, mutta silti itkeä jokaisen täytyy pystyä. Tietenkin pystiä vahvan sillä et saa, mutta vahvana sillä säilyt useimmiten paljon paremmin. Harvemmin minä näitä mietin, mutta tunne tää kun rinnassa kulkee, silti sulkee mieleni yritän tältä. Tältä välttyä en voi vaan toivon että kärkkyä mun ei sen eteen tarvitse. Järkkyä mieleni jos vain haluaa, sen veteen suoraan laittaisin. Kaipaisin paljon silti tietysti aina vain tapaisin uusii ihmisii. Ihmisii joita haluan lähellä pitää. Sitä mitä pitää tehdä niiden eteen en voisi jättää tekemättä, vaan suojelisin koska luonnettani jättää en vois. Suojelisin oman henkeni uhallakin, ja valmiina kaikkeni sen eteen tekee, että sut täs maailmas saisin pitää, silti näit kusipäit riittää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti