taskus...

Taskus ei mul mitään mynttejä ole, silti syttyjä jo lisää tarviisin, vaik nyyttejä tässä etsiskelenkin, silti jotain myyttejä uusiks läpi käyn. Syyttäjän sormi osoittaa jo muhun, vaik puuhun kaikki jo karkaa, kuin varkain suuhun myrkkyjä taas lisää kaadan.  Saahan sitä ny jo maaha mut uusiks lyödä, mut kun nousen täält kuopasta, niiin silloin ei voi enää kuin huokasta. Luokasta eri jo nyt puhutaankin, mutta suo kastaa jo jalkani  vereen. Perään sanoja jotka repii vanhat arvet auki.  Parvet jo kimppuuni käyvät, ja niiltä uupuu sarvet pirun.  Harvat tajuavat minua, mutta rahvaat eivät näit juttui edes mieti. Lahtaat taas sanat saunan taakse, mutta jahtaat vain yht sanaa turhaan. Sana se onkin tuttu jo monille... Rakkaus...