Sivun näyttöjä yhteensä


torstai 2. joulukuuta 2010

Setvii...

Setvii mun ajatuksii täytyy, vaikka selvii mun ajatukset niin silti ne täyttyy. Päättyy monet ajatukset sanaan rakkaus, vaik oletkin melkonen pakkaus. Tapahtuukin yllättäin sakkaus lennossa tässä. Aurinko kennossa enerigiia on vaikka muille jakaa, mut vain lämpö ja valo sen takaa. Vakaa suhde mulla ystäviini on, silti sulla mahdollisuus kaikki pilata. Tilata tätä kaikkee en voi, mut vaikken sulle voi mitää luvata, silti mun täytyy kuvata tunteeni sulle. Siispä suljen mieleni, jotta kuljen tietämättömänä eteenpäin. Viettämätön tunne on taas jätetty käymät, vaikka sun en edes anna mitää sanoa. Tietenkin sinä sanoisit että ajatelen vain pika panoa, vaan   enpä ajattele näin, vaan ajattelen vikaa sanaa. Kaarnaa tietenkin yritän poistattaa, vaan kaikki mun täytyis pistää loistamaan. Ulkoistamaan kaikki sanat ja ajatukset mun täytyis pystyä, vaikka lystiä tää ei ookkaan. Tuokkaan ei pystiä hymy, vaan lymypaikan parhaimman näyttää. Täytyykö mun sitä käyttää, vai voinko sen sittenkin väistää...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti