isänpäivä..

isänpäivä jota vuottelin. Suotta helppoo tästä ei tehtykkää. Vuotta aikaisemmi kuvitellukkaa et näin sitä vieteltäs. Lapsen haudan vierellä kynttilää sytytän. Syvään henkee vetäen pitkä huokaus suusta kuuluen. Juurtuen hekumaan silti niin onnelline faija mä oon. Saivat mut jo onkeen, silti rohkeen jo epäillä tapahtumii. Siis kannat harteillas painoo jatkuvasti vastuu sua vainoo. Vaihtoon kuiteskaan hetkii et veis. Peistä terotelles asiat läpi vain pistäen. Veistä haavas käännät uskoen kertomal kaikki virheet lapsest poistaen tollaset mielijohteet. Lähtikin lapasest, mut silti lapsosest kasvoi jo huolehtiva isä. Sisäl sisimmäs tiesit tän jo tulevan, mut  täl lisäl että toiset isät ne näkee lapset, ite vain niist kuvist. Luvist huolimatta, tuoli matkal ylöspäin, vaikka toivoen lentoo korkeuksii pääsyy, niin käytän mä kaikkii oikeuksii mitä suotu mulle on. Muille helpompaa toisil vaikeempaa. Suille useille ruokaa sä hankit täytyy pysyy kai hankkees, mut piirun verran periksi et annakkaan. Pirun paljon kiitosta isille jotka tän tekee, virun vielkin seesteises ajas, mut isät ne vain tän kaiken harteillaa kantaa..