Sivun näyttöjä yhteensä


keskiviikko 29. joulukuuta 2010

kiikareil...

kiikareil katsot miten viikarilt vaikutan. Metsää lail lapsen laikutan. Vail muistoo juomaani läikytän, vaik välil kuomaani muistelen ja vettä samal läiskytän. Päätäni samal puistelen, silti jäätäni eteenpäin luistelen. Kuis teleen mä sitä edelleen muistelen. Releen uuden mä taas löysin, kun perkeleen peilis näin. Täs nyt eilist näin taas säikähdin. Veteni kun taas eteeni läikähti. Suunitelmani taas kaatui veteeni. Muuri telman tais valmiiks tulla, ja siksi siis mulla kuuri helman alkoi, vaikka salkoi pääs tien näinkin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti