Sivun näyttöjä yhteensä


maanantai 15. marraskuuta 2010

Sydän..

Sydän tää joka armoa anoo. Pyydän että sää jättäsit sen rauhaan. Pauhaa sydämessä koski rakkauden. Poski poskea vasten halauksen antaen. Suudelman poskellesi haluaisin antaa. Kantaa kaiken aikaa tätä pantaa rakkauden.  Takka rakkauden roihuaa sydämessäni, kuin takka lämpöä loimuaa. Remuaa kaiken maailman kolkat, jotta valkat oikeat tekisi. Harkat vaikeat tekisi, ja tarkat valinnat tekisi. Rekesi sun onko myös mun? Kun tunteen tän mun mieleen aikaseksi saat, sydän vaatii mua pitkälle jatkamaan. Kamaan kaikkeen tähän edes koskea en voi, kun kiellettyä se olla voi. Voi olla vaikka kiellettyä, niin yleensä se on vain usein miellettyä. Mus ei vain kankaat kauheasti loista. Poista kaikki ympäriltä, niin näät mut siinä. Säät usein muuttuu, niin minäkin, mutta silti jotain puuttuu, jota mainitse en. Sen vain mainitsen että taitaa olla joku lempi kaukana musta poissa. Töissä sitä ei välttämät tarviikkaa, mut kyl se välttämätön meille kaikille on. Teille se on ehtymätön luonnonvara, mutta mulle se on jotain paljon tärkeämpää. Tärkeämpää ja arvokkaampaa ei voikkaan mulle olla mikään muu kuin rakkaus. Rakkaus joka aina koskettaa yhtä paljon, kuin joku nuolen siitä läpi ampuu..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti