Hetkinen..

Hetkinen täs huomaan taas miettiväni asiaa tätä mielessäni. Tätä jota mä mielessäni mietin niin mä mietin sinua ja minua ja mikä siin meidän jutus oikein pieleen meni. Pieleen kaiken nään punasena menneen. Punasena maailman vihana nään. Vihana kaiken sen, jota kutsuttiin nimellä rakkaus. Rakkaus joka saa ihmisen tekee hölmöi juttui. Juttui hölmöi taas päässäni pohdin ja mietin tän tarkoitusta. Tarkoitusta sen, että miksi nään taivaal vain yhden ainoan tähden. Tähden yksinää taivaalla nään kuu seurana, mut silti kaukana tästä tähdestä. Mietin että olenko minä tämä tähti joka yksinään siellä taivaal jaksaa valoa pitää. Valoa pientä himmeää silti valaisevaa tiellä pimeää aikaa nähden. Valaisee mun tieni tän yksinäisen vaik ystävät vierellä seisovatkin, mut silti yksin suremassa joutuu näkee. Näkee sen sinisin silmin auennein. Ei näitä sinisii silmii totuudelta sulkea voi. Vaikka totuus tää sattuu niin paljon, mut niinhän sitä sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Tuskaa sydämes suurta koen, vaikka kaiken hyvin luulin olevan. Vaan petetyin lupauksin kanssa taas yksin jään miettimään. Lupauksia pettänyt mä vain en, vaan lupaukset jotka kerkesin tehdä, niin pidin myöskin ne..