Sivun näyttöjä yhteensä


torstai 30. syyskuuta 2010

Miten...

Miten huomaan herääväni päivä päivält virkeämpänä. Kuinka mun kehoni alkaa vain mieltäni pakottamaan iloisuuteen ja kehottamaan että jatkettais nyt tätä matkaa heti. Heti matkaan käyden iloisesti laulellen surut kaikki mielestäni pyyhin pois. Iloisesti laulellen kuljen silmissä se tietty pilke. Pilke joka syttyi täysiin liekkeihin nytten. Liekkeihin joita nyt sammuttaa enää mikään ei voi. Vahvasti liekkejä ruokin jotta iloisesti lauleskella jaksan. Maksan kaiken ajastani käytetyn ajan tästä, jotta voisin kaikkee hymyillen katsella. Katsella tähtiä tyydyn nyt vain enkä vain enää tunteistani jaa mitää kellekkään. Kellekkään kerro nyt tunteistani en, vaan kaiken yritän itselläni pitää, koska se helpoin tapa ratkaisu on...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti