Samaa rataa...

Vain jälleen teen uutta kamaa, vaikken kuuntelekkaa dalei lamaa. Sitä samaa joka monesti sataa, vaikka monesti akkusa lataa. Ei silti pataa kannata vetää, kun sitte se menee samaa rataa alas, tee ne monesti uudestaan. Kuuluisa onkin rumuudestaan, vaik suuruisa maine onki, silti naine häntä ylläpitää. Kyllä siitä vielä hyvä tulee, vaik usein paskaa kuulee, silti usein ulkona vain tuulee. Pakko koskea sen huuleen, vaikka yhteen hiileen puhalletaanki. Viileen kolea ilma nyt on, vaik yksi sanoikin et hän komea on. Vainoikin monii hänt kohti, mut  ei häntää kuitenkaa kiinni saada, vaan eihän se tätä maata kaada. Maaha usein hakattuna. Ajattelee että saaha tää nyt riittää, ja samantien kätensä yhteen liittää. Samal niittaa lauseen, joka häneen viittaa. Liippaa siis lähelt. Siippaa hän kuuntelee, ja totuuksia usein mieles muuntelee. Ei edes suutele naista suulle, koska usein maista unelmien putoaa. Ei löydy edes samanlaista ihmist, vaikka vedes kierisit, kuin kivi veres vierisit. Liki totuutta usein pääsee, silti kohtuutta haki. Samal joku laki pitää olla, vaik koolla ei nyt väliä oo, källiä usein suunnittelee, vaikka mälliä suussaan usein pyörittelee. Nyörit yhteen solmii, kuin nöyrin palvelija maailman. Köyhin vaan ilmaa on, mut hilman pintaa nättiä katselee, samal housunsa kastelee, silti ylpeänä eteenpäin vain astelee. Kylpeävänä nuorena asiat tietää, vaikka tie tää vie nuoralla ohuel. Suoral usein toiseks jää, vaikka ei loiseks haluakka...