Yö..

Yö pimeä ja pelottava. Pelottava ilman rakasta kainalossa. Rakasta kainalossa jota todella rakastan. Todella sua ikävöin, kun en pimeel vartioida ettei sulle mitää pahaa tapahdu. Pahaa ei vain mun kanssa voi tapahtuu, koska sua pahalta suojelen. Suojelen kaikelt miltä voin. Miltä en voi suojata on kylmä, vaik patterini päälle nyt laitoin. Sisäinen patterini tää mun kehon lämpötilaa nostaa. Lämpötila korkea rakkaudesta suuresta kertoo. Tuurista kiinni tää on löytääkö sen oikean. Oikean tunnen mä olevan löytyväni, koska sä se siinä vieressäni tällä hetkel olet, vaik oisit kuinka kaukana tahansa, sut mielessäni syliini ottaa saan. Syliini tähän hellään hellivään. Hellien sinua samal sua suudellen silmäni suljen. Sulkiessani silmäni mielikuvituksen vapaana annan liitää. Kiitää ajatukset kirkkaissa asioissa, kuin vain kaikki asiat kirkast oisi. Kirkast jos voisi katsoa suoraan. Suoraan vain emme siihen voi katsoa kun siihen sokeudutaan. Sokeutuessamme suudelmia antaen maailma kirkkaammalta näyttää. Näyttää kuin olisimme pitkällä matkalla taivaaseen. Taivaaseen meidän kahden paratiisiin. Paratiisiin haaveissa näissä pääsen, kun vain sinä mun vieressä sinne matkaasi kuljet. Purjeet meidät matkaamme siivittää. Siivittää meidät lentoon, tähän yhteiseen paratiisiin. Lentoon lintukaan ei pääse jos ei ole siipiä. Siipiä jos ei ole, ei ole rakasta myöskää. Rakas mulla on ja hänet toivoisin kainalooni nyt heti pääsevän, vaan silti joudun odottaa pitkät ajat ennen kuin rakkaan kainaloon saan...