Takaisin...

Takaisin tähän hetkeen mielessäni palaan. Takaisin hetkeen haluaisin palata. Hetkeen tähän samaiseen, jossa toisin tehdä voisin. Voisin vaihtaa tekemäni asiat, vaan tekemiäni asioita tekemättömäksi en saa. Tekemättömäksi jos ne saisin maksaisin siitä vaikka hengelläni. Vaan niitä en saada tekemättömäksi voi. Saada haluan tästä anteeksi pyytää. Pyytää kaiken mitä mä ikinä sulle tekisin, niin anteeksi nyt haluan. Haluan että tunteen tän ymmärrät sydämessä, vaan silti mä mietin yössä yksin et mitä meninkää tekee. Vaan mitä kaikkee sitä valmis oisi tekemää että sais vain kaiken muuttaa. Muuttaa päivä päivältä kaiken haluisin, koska ylpeä en itsestäni pysty olee. Kuin isä pojastaan ylpeä yleensä on, itse samaa ylpeyttä koe en. Ylpeys joka sydämessä on, on nyt tekemistäni asioista mennyt pois. Mennyt pois ja katseensa kääntänyt kauas pois. Kääntänyt mieleni nyt ympäri olen, ja nään tekemäni asiat vain virheinä, joita ei olisi mun pitänyt tehdä. Pitänyt välttää monta vuotta näitä virheitä, ja sitten kun virheet nää tekee huomaa yksin jäävän taas sitä miettimään. Virheet nää ihmisen pistää miettii vaan sanottuja ja tehtyjä asioita ei vain voi muuttaa. Muuttaa itseäni mä voisin vaan tiedän etten siihen mä pystyis. Pystyis mihinkään ilman sua en. Vaan sut mä tarviin, koska sä oot kuin se ilma jota mä tarvitsen. Tarvitsen sua mun vierelleni, koska ikävältäni anteeksi tätä antaa en voi itselleni. Itseltäni virheitä tekemiäni kiellä en, vaan oma vikani vahva tää on...