Ulkona..

Ulkona huomaan jälleen joissain asioissa olevan, mut silti tiedän asioissa näissä olevan kiinni. Kiinni laitan takkini liepet. Kiepit siin takis valmiina kohtaamaan. Johtamaan suostu ansaan itseäni, vaikka nyt huomaan umpikujaan päätyneeni. Päätyneeni yhteen tauluun väreillä hetkeä ikuistamaan. Lauluun sanat sinä annat, ja minä kannan sanat nämä sydämessäni vahvana muistona. Sydämessäni kaiketi kaiken muiston kannan. Vaikkei kaikkea muistaa nyt voiskaan, silti sua unohtamaan suostu en. Ihastus tää tekee mulle niin hyvää, ja niin sanotaan ettei rakkaus ruostu ikänää. Ruostu ei hellyys eikä lempeys eikä myöskään se hempeys. Lempeys auttaa mua muodostamaan lämpöä, ja tässä lämmössä silmäni nyt suljen. Kuljen hetken muistoissani taaksepäin, vaik niit takaisin ei saa, joiden kaa kulkee voin iloisena tietä pitkin. Tietä pitkin kulkiessani pysähdyn sinua odottamaan, käteni tämä ojossa halajaten kättä toista kaverikseen. Toverikseni tälle matkalle sut haluan ottaa, enkä sua pois haluu ajaa. Rajaa hei ei mun silmät nää, mut silti pimeys vahvan luonteenkin nostaa ylös. Ostaa mun ei aikaa tarvitse, mut silti toivon ettei mun kostaa kenellekkää tarvii enää. Enää en mä nää tarvetta kostaa kenellekään, koska mulla on sinut ja sinun vuoksesi kostot jätän tekemättä. Vuoksesi kaiken tämän teen, enkä silti ikään saa tarpeekseni siit, että sun kanssa olla saan. Kanssa sun haluan kulkea, enkä sua satuttaa millää pystyiskään. Pystyiskään en sua nyt päästää irti, kun me nähdään en säästää hellyyttäni tahdo, vaan tahdon hellyyteni jakaa sun kaa. Kaa sun kaikki iloiset ja surulliset asiat jakaa. Takaan sulle sen etten sulle asioita pahoja tuo mukanani, vaan kaiken näistä estän sanomal et ei hätä ole tämän näköinen.Tätä tässä ihmeissän mietin, et miten minä oikein ihastuinkaan sinuun...