Pohtiin...

Aloin mä tätä pohtii siis etsii itsestäni sitä pointtii. Vointii hyvää avoimeen mieleen palavaan. Arvoinen ei ollutkaan, vaan avoin akkuna jälellä. Ilma ruutua, enhän mä käyttänytkää luuttua. Luultua aiemmin tän tajusin silt viel alas vajosin. Arastellen asiani kerroin, mutta paras tälleen on mun hyvä olla. En mä olekkaan varas, vaan pyrin oleen vakaa. Takaa kaappien kuin pölypallo katson. Oves ei ollutkaa hakaa enkä mä olekkaan hakoteillä. Pakoteillä jotain jo on, mut kaikki saatinkiin aikaan vaan pakotteilla. Pelaan vaan korteilla. Näillä porteilla yksin katson, mutta silti en anna sun hortoilla. Porhoilla ei sinne ookkaa mitää asiaa. Perhoilla kalassa mutta verhoillahan ne ikkunatkin peitetään. Niin kuin mä peitän totuuden silmistäin. Heitän jatkuvaa unihiekkaa, mut eihän tää ookkaa kuin katku vaan. Ketku haan taiski ollakki vaan hain retku. Retki tää ei viel päätykkää, mut ei me paikoillee jäätykkää. Jään tyrkkään taas pakastimeen sinne kait ne epämieluisat aatoksetki joutaa. Ei ulkona ookkaa poutaa, mut soutaan en mä tullutkaa. Vaik luotaan et työtäiskää niin, luodaan jotain lujaa tästä. Suodaan hetkille aikaa, ja tuodaan epäkohdat esille. Ettei kaikki menisikin vesille. Kesille taas lämpöö tuokaa. Pesille uutta iloo suokaa. Kunnes sä huokaat. Huomaat kaiken tän. Huumaa kai tää viel on mä tässä tuumaan. Suuttumaan et niin vain saakkaa, mut enhä mä pysty muuttumaankaan. Puuttunutkaa en mihkää, mut en mä silti tähä juuttunutkaa..