Sivun näyttöjä yhteensä


keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Into..

Into tää joka kaiken onnellisuuden suo, joka kaiken hyväksi kaikille lupaa. Tupaan onnen ja kaiken tuisku lumen tuo. Luo kaiken lämpimän ja kylmän tunteet. Tyhmäksi tai heikoksi yleensä ihminen luetaan, jos hän uskaltaa tunteensa näyttää. Käyttää sitä toista vastaan voi, mut silti vastaan mä vain, etten ole heikko enkä tyhmä vaikka tunteeni uskallankin jakaa, vaan silti takaan sulle sen, että ei se aina vain tule jakaa hellyyttä eikä lämpöä. Sähköä jos vaikka ilmassa onkin, se vain saa mut hymyilemään. Hymyilemään sulle leveästi ja tietäen lämmön nousevan korkeaksi. Törkeästi tietenkin huomaan että luonnon omaan huomaan jään taas katsomaan tähti taivaalle. Lähti moni tähti taivaalle, vaikka sopis ei niistä luopua sillä hetkellä. Millä retkellä me uudestaan tapaamme nämä tähtöset, jotka läheiset meidän ovat. Käheiset äänet siellä huutaa, vaan muuttaa sitä ei voi. Mitä tässä ihmettelen, niiin miksi sointua tätä muuttaa ei voi, vaan pitää kuuta katsel mieles, tietenkin vain  puustakaa omena kauas ei pudota voikkaa..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti