SANA VAIN....

Sana vain silloin miettii kaikkee jään. Sanaa sitä halua en vain kuulla. Hanaa suoralla autolle tälle annetaan ajetaan ja nauretaan samalla nauttien kaikist silmäniloist.Silmäniloa on se kun näämme kaikki nää naiset kävelevän kauniina vastaan. Kauniina valmistellen iltaa tulevaa. Tulevaa iltaa me nyt tässä jäämme miettii, että mitä me teemme silloin. Teemmekö näin että hukuttaudutaa tähän hetkeen nautinto aineita nautiskellen. Nautiskellen maistiaisia tästä pullosta hienosta otetaan. Hienosta pullosta huikkaa oloon tähän otetaan. Oloon humalaisen päästessämme tiedämme, että mopo karkaa käsistä helposti, ja huomataa kuinka meitä kuljetetaan kuin sikaa säkissä. Säkissä josta näämme kaiken vaan silti meidät ylipuhutaan kaikkeen hulluun. Hulluun jota tehtyä selvinpäin ei tulisi. Vaan miksi humalassa kaikki näyttää niin hyvilt ideoilt. Ideoit hyvii ne ei oikeasti ole kuhan vain aamusta kauhusta kankeana herää. Mietitään taas että mitä tekemää menty on. Menty harrastaa yhden yön juttui, joita oikeasti tarvitsisi ei harrastaa. Vaan kokeilun halu vetää meidät puoleensa ja aamuisin aina sitä kadutaa. Satuttaa jo ajatellakkin mitä kaikkee tehnytkää olen. Vaan kaikkee tehtyi asioit en voi vain enää miettiä, koska se vetää mun olon vakavaksi. Vakavaksi vakavaraiseksi se minut saa, ja taas huomaan kuinka kaikki tää ajatus mut nurkkaan ajaa. Kurkkaan kulman taakse, kuin etsien pakokeinoa. Vaan pakokeinoa ei tästä tilanteesta löydy. Hyödy ajatuksist näist en mitää vaan silti nää mut yhä uudelleen öisin herättää....