Punttia..

Punttia taas nostelen vaik taas mä jotain junttia muistutankin. Jannua outoo vain pannua taas katsellen. Kannua taas kastellen, vain maita ja mantuja tiiraten. Pääs viiraten ininä taas kuuluu. Paas taas viilaten. Ovet auki taasen kiilaten. Pilaten hetken rauhaisan, kuin pilates urhea ratsu. Olinkin taas pelkkä pirates. Plarates taas vanhoi valokuvii, ja taas larates akkujani aikaani tuhlaan. Parahes olis mut jo unohtaa, koska taas palasen suuren kurkkuuni jumitan. Antakaas mä vähä valasen. Valas en oo enkä kylläkää varas myöskää. Parast ikin nähnykkää, vai parrust taas uutta jo muokkailen. Jarrust vitut ees veisaan kuha vain oikeast narust taas vetelen. Karusta suomen maasta, vain kaurast taas lisää voimaa saan. Silti tää kaikki onki jo niin haurast. Ei myö olla vaurast kansaa, vaan vauraast varkaaksi ajettuja. Parkasi taas pottu varvasta, vain upotettu olikin jo naulasta. Se siitä nauhasta ja toivon et saisin vain olla rauhassa...

Lopetus..

Lopetus kai tää jo on, mut ei se tän tarinan opetus ookkaan. Opituis ympäristöis sokkon jo liikutaa, vaik siinä taas sitä jo ilkutaan. Silti vilkutan vain vaik jo ontuuki askel. Sointuuki tää jo paremmi, savon tulkki vai oliko se pelekkä tulukku. Ei se ollukkaa kultakurukku, vaan pelkkä muluta ruukku. Kuluta luukku puhki. Kuuluta jo tuntees julki. Tuntien sut tuntii lasken, vai jo sekuntiin kaikki kaatuis. Paatuis jo mielipiteet. Maatuis jo ajatukset, vain Matois kompastellen kaikki junnaa paikoillaa. Junttaa jo pussi olaltas, vain juuttaan syyllinen olo, vaan uuttaan haavaansa nuolee. Uuvuttaan jo sanat nää. vai alkaako tää jo puuvuttaan. Puutettaan jo peitelle. Peilelle valehteleeki jo kuvaansa. Lupaansa yrittää pyörtää, vain nöyrä nöyrtyy kohtaloon. Sitä mä oon vaik todellisuus toista jo on. Joku noista jo syyllinen on, vain ikkunoista tyhjät katseet jo katsoo. Akkunoista huuteluu taas kuulla voi, mut oliko se sittenkin vain tuulla pätkähtänyt. Sätkäyttänä vaiko sitten vain rätkäyttänä kepil näpeille...