Käytävä...

Käytävä jota kuljen tuntuu pitkält toivottamalt. Toivottomalt koska toivoo käytäväl täl ei oo jakaa. Jakaa toivoa se voisi vaan suostu toivostaan luopumaa ei. Vaan toivon kauas minusta se vie. Kauas musta kuin irti haluisi toivon repii rinnasta. Vaan toivoa irti en anna sen repii, vaikka se heittelee mua pitkin seinää. Seinää tiilistä päin mieleni juosta tekisi vaan en silti omaa luonnettani sillä voi pilata. Kirjoitan ajatuksen päästäni pois ja sua miettimään nyt jään. Istun tai makaan sinä mielessäni pyörit, joten heitän toiveen ilmaan. Toiveen sellaisen et ymmärrät mitä mä tarkoitan tällä...