Aikaa..

Siitä on aikaa kun viimeksi itseni löysin tästä tilanteesta. Siinä on kuin taikaa tässä hetkessä. Haikaa mieleni edellisiin retkiin todella paljon. Totella paljon sydämeni ääntä tätä nykä haluan kuunella. Vaan koitellen elämä mua yrittää lannistaa. Soitellen sanoja päässäni kaikkia arvoituksia. Aivoituksia tässä elämässä paljon kaikkeen toivon.Vaikken asioita ilman silmän kostumista käsitellä nyt voikkaan, vaik tiedän että elämäähän tää vain on. Vaan silti silmäkulmani kostuu viel surun ja vihan kyyneleistä. Pihan vedellä täyttää näillä kyyneleillä voisin, vaan mitä se tulisi auttamaan. Tulisiko se mua edes eteenpäin potkii täs elämäs, sitä halua tietää en. Sietää mun näitä mun kaikkia muistoi tarvitse ei. Puistoi niin monii kulettu on. Suistui elämä niin monii kertoi raiteiltaa. Aina vain raskaampi taakka nostaa takaisin paikoilleen. Paikoilleen raiteelle tälle takasin haluisin. Makaisin avuttomana maailmassa, vaik iloiselt päält päin näyttäisin todellisuus aivan toista on. Soista näistä joita monii nähnyt oon. Kuvitellut monesti oon, että löytäisin tämän päädyn oikean. Sokeana kuljen reittiäni valtavaa. Suljen valtavat muistot sydämeeni tähän. Vähän huolia jaettu, silti monii jaettu on, vaan en halua sotii enää tätä vastaan. Vaan kotii palata paljon haluan, ja sen toivoisin nyt mahdollista paljon sen olevan. Ovelan mieleni perukoille asiat nää kaikki kehkeytyy, vaikka haluisin täysin olla maailmassa iloisessa nyt turvassa kaikilta näiltä. Tajuisin silloin vasta miten vapautunut voisin olla. Toisin asioiden soisin olevan, vaan moisin ajatuksin mieltäni vaivaan...