Jotain...

En tiedä mitä minä teen, vaikka metsään meen, silti sinä mielessäni pyörit ja hyörit. Työ rytmi ihan sekasin, silti tekasin tämän, vaikka mekastinkin ja esitin välinpitämätöntä. Pitämätöntä joka suhtees, vaan nuhtees mut hereille sai, vaikka turvaa vain hain. Lainaan vain hetkiseks sain. Mut tekisin sen silti uudestaan. Mietin nyt tätä monesti kuudelta, vaikka sudelta nyt vaikutan. Vakuutan silti että udella en saata, koska tiedän mitä tulel leikkiessäni rupesin tekee. Mut silti pyydän, että hyppää nyt ihmees rekee, kun töppään mä sun kanssa. Teen silti mä mitä tahansa en mä sua takas voi saada, mut älä silti mun sanoja mun niskaa kaada, koska täytyy mun joskus rauha saada. Maaha elä lyö lyötyä, koska mitä hyötyä sä siitä voit saada? Pahaa aavistamattomana tunteenti loin, silti nyt päässäni koin soinnun uuden. Kuuden aikaan aamusta päässäni sama laulu soi ja jotain uutta se nyt mieleeni loi. Toi aamun nuhteellisen, vaikka suhteellisen hölmö minä olen, silti polen yhä pyörääni pitkin samaa tietä. Vietä alamäki hyvin, koska syvin on viel käymät, tiel viel nään väylän silti käyrän edestäni haluisin poistaa. Toistaa et silti voi kaikkea, vaikka suostu en loistaa älylläni, silti kälylläni on kaikki kunnos. Luonnos tää vasta on, mutta kasta nyt ihmees huuliasi täs vedes. Edes virheist et voi mua syyttää, vaikka kuinka haluisit, niin silti joudut kaluamaan vanhoja muistoja läpi mieles. vieres silti mä kuljen, vaikka pois sinä mut suljet. Pois kaikist mikä tärkeätä mulle olis, vaik sodis siit hyötyä ei olis. Kolis päässäni taas niin et tuntu, vaikka huntua sun pääs en nähnykkää. Eihän se vain nyt käynykkää, vaikka kännykkään yritinkin soittaa, ja jopa koittaa tilanteen pelastaa, kelaa kun tää kertookin miten tunteeni sinuun kuvastaa, vaikka täytyy mun nyt vain tää lunastaa. Punasta nyt joka paikas nään, vaikka raikas ilma nyt on. Silmät kiinni nyt laitan ja sinua vain muistelen....