.,.

Mitä minä taas sanoin, vaikka matkaasi taas anoin. En kyllä sano mitä olen asiast mieles, vaikka kieles juuttunut rautaan taas on jäänyt kiinni. Lautaan taas nimesi vuolen, mut kuka haluu renttua joka huolen kanssa kulkee. Muistutan kai jotain pentua, vaan huiskutan kättäni hyvästien merkiks. En silti syntynytkään erkiks. Verkos kaloi useit on, vaik paloi useit kertoi päreet. Ei edes vertoi vedä näreet, vaan kääreet nättiin sumppuun laitan. Tumppuun taas käteni laitan, vaikka vaihan totuut usein. Ei silti siinä mitään rotuu ole, vaik lohtuu vain näil haen, silti usein paenneen tilanteist huomasin, ja samal juomasi kurkkuun kaadoin. Luomasi kaikki valheet mun omaksi voitoksi kääntyi, silti usein tulikuuma rauta vääntyi. Eikä se auta kuin taas uudestaan aloittaa.....