muuta...

Muuta jos en vain vois tehdä. Suuta jo valmiiksi kuivaa, mutta silti vain tässä kuuta ulvon. Tulvan taas näen tulevan. Sul vaan on niin monta hyvää asiaa, joita vaalia vain haluan. Ei se mitään jos et halua, silti tarua usein legendaarista kuulen. Narua vedetään, kunnes vain langat käsis jäljel enää on. Rangat puustossa jyhkeiksi ovat muuttuneet. Luustossa kaiken silti nyt mä koen. Hoen jo nimeäsikin kun tässä nyt hourailen. Suoraksi mitään taaskaan saa sanotuksi, silti elämän nuoraksi huomaankin muuttuneen. Hellittävän totuuden taas huomata sain. Pelittävän kaiken taas vain toivon. Toivon yhä uudelleen, ja uudelleen kunnes jotain uutta vain nää. Rovion taas pelkäksi tuhkaksi huomaan, vaikka kovin on taas  nyt edessäin. Monin kerroin hauskempaa yhdessä se on, vaikka verroin onnea ei vain saa..

Tekisi...

Tekisi mieli sinua kunnolla halia. Sallia mun uudet leikit nyt täytyy. Kallista vain kaikki tää nykyaikana on. Siispä pidän kiinni nyt täst mallista. Hallista taas kaiken kasaan saan. Rallista rakkauden taas sydämeni täyttyy. Kun nään sut tos vierelläin. Koko kaunedessaan kun sä siinä makaat. Rakkaat leikit tekee tästä sen arvoista. Arvoistasi kun mä pääsen koskemaan se mut korkealle taivaalle nyt nostaa. Paljasta ihoa kun koskettaa saan niin se saa jo mun jännityksen laukeamaa. Iho ihoa vasten taas lämmön nostattaa, silti kaiken kanssa vain ostattaa. kostuttaa mun taas huuliani täytyy, mutta silti puolin ja toisin sua kiusoittelen. Hellänä sua pidän, kun kaiken jaan sun kanssa , niin kokemukset nämä kauniit jaetaan keskenään...

Tosissaan...

Tosissaan taas yritän, vaikka osissaan mulle kaikki jaetaan. Haetaan taas apua lossissa, vaikka krossissa pyörän taas pyörivän nään. Jyrän taas nään asvaltin päällä, vaikka tyrin asiat taas. En ole järin viisas, vaikka pädinki nyt jokaises asias. Välist vaan tarviin äidinkin apua, ei silti lappua mun luukulla nää. Puukolla taas puita vuolen, vaikka silti nyt vain huuliani nuolen. Silti en mä nuorena kuole, vaikka suolle taas katseeni vetää. Ei taas ketää eteeni tuu, vaikka vain mettää askeleeni käy. Vettä taas nieleskelen, vaikka nietoksis taas yritän piileskellä. Illan vietoksis taas mukana olen, vaikka aatoksis sä vain oot. Kaatokisa suuri ja mahtava, silti aalto visa taas kaiken vie. Viilto taas mut saavuttaa, vaikka silmis ei loppunutkaa kiilto. Hiillos taas notskis valmis on, silti vain roskis täyttyy useemmin, vaikka se koskis niin ei se haittaa. Kioskist aina uuden suklaarasian saa. Ironist vain tässäkin se on että ei se suklaa korvaa kaikkee.  Vaikeet taas rauhas vaa lorvaa, vaikka oravan pyörää täs pyöritetään, silti viel yritetään usein kaikkee mukavaa, silti vaan huudan että mukaan vaan...

Tulen...

Tulen kuin viimeistä päivää, siis ilman mitää huolen häivää. Hääpäivää suunnittelenkin jo, vaikka sää päiväl kummonen ollukkaan ei. Jää silti hetkeksi mun viereeni, silti seireeni usein kaunista laulua laulaa. Leipeeni taas syön, vaikka peitteeni taas yltä päältä hies on. Ties mitä mieles, silti vain runo kieles. Vieres sun mä onnellinen oon, vaikka ei eres erehytty tästä aiheesta. Perehytty ei kunnolla tähän aiheeseen, vaikka perin hytti se meillä laivas vain on. Aivastuttaa taas kun nenääni kutittaa, vaikka kukittaa se onnistu ei millään. Mukista taas vettä maistelen, silti pettävällä jäällä kuljeskelen, vaikka suljeskelen jo silmiäni. Sukeltelen taas unelmiin suuriin, vaikka puun juuriin taas asiat huomaan palaavan. Salaavan todellisen luonteen taas sun huomaan, vaikka halaavan vain sun odotin. Palavan roihun taas sydämessäni tunnen, vaikka laihan lohdun taas sydämessä tunnen. Kun en mitään muuta enää keksiskää, vaan kuuta taas katselen ja luuta taas maistelen. Suuta kuivattelen, vaikka muuta ajattelen. Arattelun jälkeen taas valmis olen jatkaa, vaikka karauttelun se päässäni aiheuttaakin. Karkauttelun taas ymmärrän, vaikka arka uteluun mä vain olen. Suuteluun taas mieleni haljaa, vaikka sun nimes huuteluun suuni onkin jo tottunut. Huuhteluun käytetään kuiteskin vain vettä, vaikka suhde hulluun tekeekin must järkkymättömän. Pulloon taas katseeni kääntyy, ei siinä lue karhu eikä karjalakaan, vaan siinä lukee rakkauden oikea annostelu. Panos taas kovana on , vaikka hoivanna vain taas tätä olen...

Polttomerkki...

Polttomerkki taas kaulas näkyy, vaikka täkyy ei taaskaa kala tarrannu. Arvannut en mä tätä taaskaan, kuinka mä tähän tilanteeseen päädyin. Vaikka taas jäädyin ei silti tummene mun mieleni. Kuumene taas lisää rauta, vaikka eihän se mitää auta. Lauta taas seinän lisäks laitetaan. Alakautta taas yritän päästä, vaikka kiertää se olis helpompi. Hiertää kenkä taas nilkkaani, vaikka rikkaana en kuljekkaan. Rikkakasvit taas puutarhas kasvaa. Suu varhaisina aamuina taas kuivuu, vaikka kaikki vain luisuu. Ruiskuu en taaskaa tarraa, vaan darraa taas välttelen. Silti arpaa teen ja kuutiota heittelen, vaikka peittelen taas jälkeni tehokkaasti. Ehokkaaksi ystäväksi taas ilmoittauduin, vaikka ystäviks vain jäätäis niin ei se mua haittaa. Laittaa mun taas hermoni kuntoo täytyy. Runoo kirjottaessa tunnen vielkin saman tuskan, vaikka aamu ruskon taas vain taivaal nään. Uskon minä taaskin sinisilmäisenä kaiken mitä sinä sanot, ja silti vain tulee vanat jälestä...

Kuilu...

Kuilu elämän pohjan, silti pojan huilu soittaa. Täytyy siis mun onneani koittaa, ja sun sydämesi voittaa. Tavoittaa yritän monesti sinua vielä, vaikka ei tää rakkaus mult mitää voi viedä. Tiedä se että sua rakastan, Miellä vielä  sekin että sust en ole valmis luopuu. Ruutuu taas palata saan, vaikka muuttuu en tuliskaan. Suuttuu en sulle silti voisikaan, vaikka loisetkaan ei jätä mua rauhaan. Kauhaan taas tarttua saan, ja uskon sieluni rauhaan. Silti viel jotain pauhaan, kun silti vain perässä laahaan. Kaahaan taas näihin syövereihin. Pahan tai rahan jos vain nyt hyvän saisin. Taisin silti kaahata tunteiden koskeen. Muunteiden luokse usein löytänyt olen, vaikka pöytä nyt puhdas jo onkin. Kaikkee taas ronkin vaikka eronkin huomaan suuren päässäni. Päästäni teksti taas täytyy luoda, vaikka määrästä ei mitää ratkaista. Väärästä rankaistaan, vaan hyvästä teosta ei palkita. Valkata mun oikein taas täytyy, vaikka jotain taas käytyy pitäs saada. Äkästyy taas mieleni rauhallinen, kun taas suhun rakastuu uudelleen. Udellen taas kysymykseen haluan vastauksen, mutta tulel en kyl suosi leikkiä. Ei tämä mitää feikkiä ole, ja toivon et sä tunnet samoin. Lamoin usein mielesi varastoitu on, vaikka kaikki paras tuotu jo on....

Loma...

Oma pieni soppi. Soma pieni koppi. Loma tulla taas vois. Koitan taas kova olla, vaikka enhä mä siihe pysty. Raivaa tie läpi murheiden vaikka, näpit taas aivan jääs on.  Räpit taas mielessäni pyörii. Tiessäni taas yhden mutkan nään. Nurkan takana asiat taas mua häiritsee. Kurkkaan taas kulman taakse ajatukset jäässä. Päässä tämän tien kuljen, ja silmäni taas suljen. Mutten taaskaan mitää nää. Sää mitä ihanin, vaikka mieli kieltää myöntämästä sitä. Viel tää asia mieleeni muistuu, vaikka kaikki taaskin vain mustuu. Tullu taas asia mieleeni on, ja tunnen kuinka sanat tarttuu mun kieleeni. Näin taas tää kokemus karttuu, vaikka vanhemmaks varttuu niin silti varattuu kaikki tuuttaa. Suututtaa mieltäni yksi asia, vaikka luututtaa jo paskan vois. Kukapa mulle se onnen tois, vaikka jois niin ne perkeleen murhehet osaa uida. Puida taas mun asioita pitää. Luita taas kaapista tursuaa ulos, vaikka suita usein ruokittu on. Kuokittu useasti vaikka onkin niin, silti ruokittu munki suuta ollaan. Kuuta taas ulvon, vaikka lukuu taas mieleni ottaa. Tukkuu tavara vie ja luukkuu kiinni pidä. Mitä koskaaan ikinä haluatki niin muista että kiinni pidä siitä. Vaikka valutatki kyyneleen, ja vaikutatki hyvältä, niin silti syvältä riipaisee ajatus mun sydämes...

Velka...

Tuntuis kuin velkaa oisin. Pelkää en mä rakkauden määrää. Herkkää asiat jo nyt muistuttaa. Pelkkää onnellisuutta ei pahoi ajatuksii. Kaihoaa mieltäni vain ikävä. Sitä mä vaan tarkotan että kaipaan taaskin sun vierees. Mielees paina tää että sust en halua luopua, koska luotua muhun tän tunteen kun onnistuit. Se tarkoittaa ikuista rakkautta, joka rinnassani pyörii. Pinnassa kaikki tuoreet aatokset, vaikka Nuoret ajatukset päässäni taas pyörii. Hyörii ja höpisee jotain omaa taas saatan, mutta en mä turhia löpise. Ropisee taas sanat suustani kuin tulva, vaikka kuvakulma aivan uusi on. Lupaa se mulle ettei mun tarvii pelätä mitään, koska mä lupaan sulle sen ettei kukaan sua enää satuttaa. Kasvatuttaa luonnettani mun täytyy, silti asiat vain räytyy. Käytyy tulee viel mont hyvää hetkeä sun kanssa, ei silti mitään retkeä unhoittaa voi. Toivoi ei hukkaa saa heittää, vaan täytyy se nyt vain peittää maalla, ja antaa itää. Sitä aina hoida, niin loppujen lopuksi se on iso rakkauden puutarha. Suutu mä en turhasta, vaan kaikesta turhasta mä sun takia luovun. Luovin ja soudan taas rakkauden venettä eteen päin. Tietty aatos mielessäin...

Ralli...

Rakkauden ralli tää on, kun sun kanssa mun sallitaan olevan. Halit jotka saan ne saavat mun mieleni vankaksi. Vaikka tuntisin ihteni ankaksi silti sä must teet sen onnellisen miehen. Koska rankaksi matkani muuten kävisi, mutta kun sun vierelläs näin olla saan lähekkäin ja silitellä sun hiuksias, niin en muuta haluiskaan tehdä. Kuuta monesti katsellut olen, mutta suuta vaikka nyt kuivais, niin luotais jotain paljon parempaa ilman mitää juomia. Soimia katseita kun sä minuun luot niin se must iloisen tekee, ja joka päivä kun hymyilet niin se tekee must kanssa helposti hymyilevän. Reippaasti askeleeni käy kun sun viereesi tulla vain saan. Viereesi kun haikailen muistan mitä läheisyys on. Ei mitään parempaa olekkaan kuin läheisyys ja välittäminen, ja ne kun saan suhun kohdistaa mä onnellisin mies päällä maan olen. Läheisyys on muutenkin niin hektistä, vaikka kiinni kaikki onkin vain retkistä. Metsistä kauniita kukkia etsin, ja kun ne löydän niin sulle ne toimitan. En voi mitata arvoasi rahassa, koska mun rakkauden määrää ei raha tee siihen hintaa. Pintaa syvemmälle kun sua katson nään sussa täydellisen naisen, jota mä siitä syystä rakastan, lakastaan kaikki luurangot takaisin kaappeihin, koska sun vieressä haluan olla vaan. Tajuan jo sen etten sua ilman olla vaan voi, joten rakkaus nyt meidät yhteen liittäköön....

Sarka...

Sarka tuo pellossa uusi on, vaikka hiton arka mä oon. Arka kaikis asiois, vaan silti sä musta saat onnellisen ihmisen. Susta mä hyvän naisen löysin. Köysin sua en pitää halua, vaan sanoja uusia mielestäni löysin. Täysin uutta voimaa sä muhun saat, niin roimaa että kaikkee loi mulle maa. Kuulle tätä kertomustani kerron, silti monen verroin asian taas nään. Kerroin on vielä monta sataa, vaikka rataa tätä samaa kuljetaan. Rahaan en sua pystykkään vertaamaan, vaan suostun nyt ajatukseni kertaamaan. Ahertamaan sä mut monis asiois saan, ja herttaisena mua katselet. Vertaistas tavannut en oo, vaan monii huonoi muita. Siispä pidän kirjalla kuita, ja samalla suita autan ruokkimaan. Luita kaapistas jos löytyy, niin ei se suhde niihin pääty, vaan se sitä vahvistaa, kun sä niist kerrot....

Taival...

Taival tää pitkä ja mutkainen. Laival kannen päällä makailen.  Rakkaille kerron terveiset täältä. Päältä valot taas laitan, vaikka talot nyt taaskin silmissäni huojuu. Asiat taaskin soljuu, kuin vesi laivaa vasten solisee. Vesi kun solisee, niin taas mielessäni kolisee. Oli se mukava näky kun sut nään taas mielessäni. Ikävä suuri taas mieltäni painaa, vaikka kuopaa maan alle mun täytyy kaivaa. Raivaan tieni läpi harmaan kiven, ja kun mäki vastaan tulee sen nousen hymyillen. Lymyilen taas peittoni alla, ja sua taas mietin. Hetkii sun kanssa vietän, vietin näitä hetkii jo aikasemminkin, vaikka tuntenut en tätä aikasemmin. Runnellut elämä mun sydäntä on, vaan sinä olet mun vierelle tullu ja kuunnellu mua. Suudellu mua ja antanut halei aina kun sitä tarvinnut olen. Paina siis tämä mieleesi sun, että sust valmis en ole luopuu. Ruotuu asiat kun laitetaan, niin huomaan et sä mulle tärkeimpiä olet. Järeämpiä sanoja en olekkaan valmis käyttää, vaan mun täytyy nyt näyttää kuinka tosissani mä olen, Jos täytyy räjäyttää, niin mä kyllä räjäytän. Jäätä ei mun sydän sun lähel nääkkään, vaan lyö se tiheämmin, kun sä mun viereeni tulet. Kuljet mun kanssa matkaa tätä taikuuden, ja raikuu taas sanat mun suusta, sillä sua rakastan ja luovu sust en ikinä. Sytytit mulle tän kipinän ja toivon todellakin että sä tunnet samoin. Avoin mieli minulla on kun sut nään, ja hymy väkisinki kampee mun kasvoilleni...