Valo...

Valo talon päässä, silti jäässä palon nään. En silti häissäs ole valmis hymyilee, vaikka lymyilee aatos vain mieles mul. Kieles vaik jäätyis rauta tolppaan kiinni, niin en mä auta sua, vaan kolkkaan sut maailman pimeyteen ajaisin. Paa ilmaa renkaaseen, niin se täyttyy, vaik otteeni vaan löystyy. Silti pystyyn nostan sinut jos sitä tarvitset. Harkitset nyt varmaa toiseen kertaan, vaikka sua vain nyt jo loiseen vertaan. Vertani vaik jo joit, silti jotain niin ihanaa loit. En edes koita enää mitää selittää, vaikka pelittää tää ei voi tälleen. Jälleen kerran taas huomaan ajattelevani jotain muuta, vaikka suuta en sulkenutkaan, etkä sä vierelläni kulkenutkaan. Tielleni asetat jotain uutta ansa lankaa, vaikka nyt vaan karkaan. Varkaan tunnistan sussa, ja sekin osui arkaan paikkaan. Vaikka taas suunnittelman mukaan valmis olen karkaa, niin silti arvaan että siit mä en hyötyis. Löytyis kuitenkin joku joka arvostaa mua, mut kun sanon et noku en ymmärrä mitää. Kiitää ajatukseni taas hetkiin näihin. Retkiin jäisiin, vaikka olen valmis tielleni jäämään, silti päämäärän nään tässä avoimena ovena, vaik ihan todellakin lovena sua kohtaan olen. Tost vaan taas sä mut maihin lyöt, vaik laihinha mä vaan oon. Kaihdinta sulkea edes tahdo en, vaikka hahmo sun siellä häärii. Se pistää mun käärii hihani, vaikka vihani vain nouseekin. Rouskeenkin kuulen vain kenkieni pohjast, vaikka lohjast en olekkaan kotoisin, silti koto isin sielt löytyy, vaik köyhtyy sitä katselles vain. Astelles tätä tietäni pitkää ja suoraa. Usein sanon asioit suoraan, törmänneeni huoraan. Poraan yhä reikää seinääni tähän, vaikka heinääni vain tässä maistelen, silti yhä taistelen. Laistelen useiten parhaimmist, vaikka kaista onkin varattu. Silti parantu mieleni avoin, vaikka tavoin pahoin se tekikin sen.  Rahoin en sitä tuskin voiskaan lahjoo, vaikka kahjoo mä nyt usein täs mietin, silti tajuan elämäni vietin. Kesken eräsen leikin aijoin viedä päätökseen, silti sinä vain vetoatkin mun lauseisiini. Lauteisiin ne varmaan oletkin kirjoittanut, vaik mun armaani et olekkaa.kelekkaa taas vedän etiäpäin, vaikka selän sulle taas käännänkin, silti väännän sulle rautalangasta, ettei mua enää kiinnosta, koska ei jaksa se edes enää innostaa...