läppää..

läppää vaik usein heitänkin, Silti usein peitänkin ääneni. Keitänkin nyt sitten soppaa, vaikka kalja koppaa mukaani en ottanutkaan. Rokkaa herne kun usein keittää saa siit mielen hyvän. Syvän huokauksen taas kupposeni edes teen, vaikka kaipauksen taas huomaankin. Silti suostu en luomaankaan mitää uutta ja kaunista, vaan taudista eroon haluisin päästä, vaikka kerronkin nyt jäästä. Väistä pois tieltäni, koska mieltäni sinä vain painat. Lainata hetken jos sua saisinkin, niin kaivata en sua vois. Tois nyt joku jo sen ihmeen, vaikka pimeen aikaa. Taikaa taas kimeen äänen koen, vaikka usein nyt hoen. Sut nyt viereeni haluan, vaik valuu taas tunteeni jokeen.  Rohkeen silti pyytää sun kättäs vaikka pohkeen julmetun nyt taas näen. Lohkeen taas nauraa, vaikka kypsää kauraa mun täytyis olla. Hauraat sanat taas päässäni soi, vaikka vauraat aiheet niis on. Vaiheet elämän usein moneksi muuttuu, vaikka paineet kovat taas tuntuu. Huntuun taas peitä pääsi, vaikka käsi nyt sattunutkaa ei sun käteen. Kysyn nyt usein et mitä mä nyt teen, vaikka veen nyt taas kupistani pois kaadan. Raadan usein elämäni teillä, vaikka sadan kerran kuullut olen et sitä kerkee tehä  joskus muulloinkin. Taas säkkiin tunteeni sulloin, vaan pulloi taas huomaan tehneeni. Tuomaan viestin rakkaalleni ne taas laitan, vaikka aitan katolla näin sua muistelen. Luistelen taas jäisel tiel ja huomaan tehneeni monta erhettä....