kellot...

kellot vain päässäni lyövät, kun sä kerrot tunteistas suurista, vaikka mä vain puhunkin nyt tunteiden muurista. Sä tarjoat siihen kuuria lääke, vaikka pääte tiemme yhteisen nyt tässä on. Ryhtyisin johonkin toiseen juttuun, vain sen takia että huttua puuron voisin saada. Kaada vain lisää juomaa lasiini, vaikka masiina nyt rikki onkin. Mikki suun edes suostun laulaa, vaikka yhtä kaulaa en haluiskaan. Enhä mä edes rakasta paulaa, vaikka paalaa rehut mun täytyis.väistyis murhekryyni, vaikka kyynisenä taas eteenpäin nyt kuljenkin. syyllisen näkösenä taas oveeni auon. pidän pienen tauon ja päätäni nyt vain auon. Lauon monil kovil sanoil, vaik en launo olekkaa. Tauno palo tai mikä lie, silti valon huoneeni sytytän, vaikka kytätään vain tilaisuutta uutta. tuottavuutta sanan nyt taas pyydetään, vaikka manaan jo piruja seinille. Makaan sängyl ja pirut ympärilleni piirtyy, vaikka taas mieleni jonnekkin muualle siirtyy. Hiiltyy taas todellisuuden mielikuva, vaikka kielikuva selkeä mul täytyis olla. löytyis nyt jo joku lause joka tunnettani kuvastaa, silti taas mun täytyy lunastaa sanani totuus, vaikka kohtuus taas tasan ei käynykkää, vaan käyn päin nykkiä, tai siis sori nyrkkiä. Torikin olis tuos lähel mut mikä into sielkin on olla, loirikin taas komeasti laulaa coveri veisunsa, vaikka suunsa se nyt vei. Silti puunsa ahkerasti vuolee, ja sanat suustasa nuolee. Kuolee tietenkin jossain vaihees, mut huoleen sekään käy...