Viimeinen..

Viimeinen ei ollutkaan toivoni tää. Hoivani ystävällinen pitää sut kunnos. Punos jos olisitkin niin koirani sut palauttas taas maanpäälle. Oireeni sua kohtaa on erehtymättömät, kun perehtymättömättömät tiedot taas mun korviini kantautuu. Torviin ei toinna edes huudella, vaan kiipeä siihen torniin. Savu horniin ei kannattais katsoa, vaikka mastoa sä sielt etsisitkin. Kastoa veden taas huuliltas maistat, vaikka kaistat nää hyvin laistat. Paistat ruokaa pannulla kuumalla, hannulla ei sulle kuitenkaa vastaust ole. Kannulla vettä kaadat taas vetehen, vaikka jätätkin katsomat etehen. Elehen taas normaalin naamasi palaa, vaikka törmäilin taas sun kaa. Halaa mua ja kerro mulle valaa, koska salaa jos silmäni joutuisin sulkee ei se toimis näin. Taloo taas pidä pystys, eläkä huuda et haloo. Halkoo käytän taas nukutukseenkin, vaikka hukutukseen sanojen ei tarviis mitää muuta. Kuuta taas kuunnellaan, vaikka suuta se ei suostukkaa sulkee. Tulkee ihmees vierailee mun elämäs, vaikka pelkääämäs silloin jatkuvaa saatte olla. Satku vaa taas mun kädessäni on, vaikka katkuu rahan unhoittaa en voi. Kaikuu taas sanat suuret korvissani, mutta olen valmis sen sulle sanon...