Yksin..

Yksin pimeäs ilman mitää suuntaa, vaikka tyksin nyt sinusta. Yskin köhääni pahaa pois keuhkoist. Rahaa tää yskä ei vain tuo. Sahaa taas köyden unelmien poikki, kun jänis pitkin tietä loikki. Roikku sanat taas kurkussani kiinni. turkissani kuin takiainen. En silti ole lakiainen, enkä myöskään laiskiainen. Löysään taas mun otetta ajatuksistani. Rajatuista sanoista taas sanontani löydän. Jalan pöydän taas huomaan kumoon kaatuneen, silti sinä lumoot mut aina uudestaan. Rumaa tekstiä jos aikaseksi en saiskaan, niin laivan ruumaa täyteen ei saataiskaan. Raataiskaan kukaan nyt enää, kuten ennen munoin laatoitettiin joka paikka. Maadoitettiin taas joka aitaus. Lainaus tää vain siitä on. Raivaus taas uusille sanoille, kuten kaivaus räjäyttämäl aloitetaan. Paloitetaan jo kalatkin valmiiks, vaikka alatkin on nyt jo vaihtuneet. Palatkin naksahtelee vain paikoilleen, vaan onko mikää enää paikoillaa. Taikollaan ei enää kukaan tee mitää, koska kuka uskois taikoihin. Aikoihin arkoihin taas mieleni käy, vaikka täky vedes jo onkin. Ongin silti vastaukset tärkeät sieltä, vaikka ronkin nyt jo vaara vyöhyket. Kaara taas valmiiks laitetaan, vaikka jalankin matkaa vois tehdä. Valankin jos nykyää vannoo, ei se enää totta olekkaaa...