epeli...

Olen varmaankin aikamoinen epeli, vaik lepäilenkin nyt sepelil. Setelil laskuni maksaa voisin, mutta sitten taskuni taas tyhjät oisi. Tyhmät kysymykset joisin, vaikka ryhmät se toisi. Koisin taas untani suurta, vaik juurta jaksain juttuni koitan selittää. Soitan taas suutani jälleen kerran, vaik luutani ei lentoon lähekkään. Ventoon renkaat uudet taas vaihdan, vaikka mahda sille mitää en. Ahda siis kupusi täyteen, koska nuppusi kukka taas täytyy poimia. Voimia toivon täs nyt sulle, vaikka roimmia taas juonkin. Tonnia kädes en nää, vaikka onnea täs jo huutelen. Suutelen taas naista suulle, vaikka kuulle lauseeni tän omistan. Loimista taas hevosen riisun, vaikka soimista korvien kestä en. Pestä käteni mun taas täytyy, vaikka päätyy tietäni en kulkenut, vaikka sulkenut en edes suutani. Ruutana taas ongessani on, vaikka huutana en nimeäsi ääneen. Kääreen taas peitostani teen, vaikka päreen nyt poltinkin. Holtiton taas olen, vaikka alkoholiton  ei aamuni ollutkaan.  Halko liiton taas päässäni soi, vaikka Siiton päässä taas onkin koi. Se jotain uutta taas mieleeni toi. Roi taas sanoo lauseensa mietteliään, vaikka vietteliään naisen se tapas. Rapas taas uusiks loistaa, silti mun lauseeni taas täytyy toistaa...