Mä kerron nyt tän jutun, siis tunnen usein tän tutun tunteen.
Kun teen jotain muute aina sä mun mieleeni palaat, ja siellä
mä sua halaan. Palaan mielessäni usein tähän hetkeen. Retkeen
tähän ihanaan yhteiseen. Nyhtäisen taas sanani tyhjästä, vaikka
tyhmästä päästä tää nyt tulee. Kuulee usein mun sanoi joudut, vaikka
lohdut ei niistä varmaankaan hyvinkää suuret. Huulet sun mieleeni
painui, vaik vainui mun täytyy taas seurata. Vaurasta ystävyyttä
haluan, mutta en tarkoita sil mitään raha rikasta, vaan tunne rikasta.
Vikasta sanani taas tulee, vaikka likasta tästä mä tykkäänkin.
Jyrkkäänkin puotokseen valmis oisin sun peräs tulee. Suljen silti
silmäni taas ja maailmani muuttu unelmiksi. Tunnelmiksi suuriksi,
ehkä juuri siksi mä sust just pidänkin....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti