arvaa...

Arvaa mitä mä näen sus, kun karvaan totuuden huomata sain. Hain lämpöö sult, mut jäätä vain sain. Kai taas tämän nähdä taas saan. Tähkän taas uudestaan kasvavan näen, ja käen puussa kukkuvan kuulen. Tuuleen taas vasta kuljen, vaikka lasta nyt vain mietin. Vietin vierelläs monta kaunist hetkee, vaikka retkee kontallee ei tehty. Lonkalt taas joudun vetää vaikka en nyt puhu pyssyst. Myssyst mä vain taas pidän etää. Käsi rysyst taas eroon yritän pääst, vaikka jääst nään taas kuvan muodostuvan. Luvan kanssa taas sun kans kuljen, vaikka pussini nyt taas suljen. Tussini taas kuivunut kasaa on, vaikka muussini mä mätinki naamani. Saamani lahjat sulta seinälle taas ripustan, vaikka raapustan taas sanojani kirjaani suureen. Kannaet taas kirjani suljen, vaikka kuljen tiel epävakaal. Teeppä vakaval pohjal tää näin pyydettiin, vaikka syydettiin taas lastia mun harteille. Varmaan kastia eri taas olen, vaikka kartoille mä tieni taas merkkaan. Aika käy taas verkkaan nopeasti, vaikka viekkaan totuuden taas huomata sain. Lain uuden taas kuulin säädettävän, vaikka päätettävän mä siitä vain luulin...