Lavaa...

Lavaa taas mulle esitetään, mut mä pyydän et tavaa mulle rakkaus ja mitä se käsittää. Rasittaa vaan ajatellakkin, et se oikea löytyy jostai. Ostaisin sen jos se ei passittaisi mihinkää, mut lasittaisi ostettu rakkaus tulevaisuuden. Kuulevaisuus ja lempeys varmaan rakkauteen kuuluu. Eikä rakkautta ostaa voi. Hempeys taas luonnistuu itestää, vaik jokainen ponnistus rakkauteen vain syvemmälle vie. Tyvellä kaiken alun taas tunne olevani, sekä tyynellä merellä taas mieleni käy. Tyynel mielel taas sydämeni lukon aukaisin, eikä se ollut edes kaukaisin murheistani. Urheista teoista usein puhutaan, mut muistaako kukaan uhreja näitä. Turreja taas nään kävelevän kadul vastaa, mut silti mun täytyy vain kurkkuani kastaa. Ostaa kai mun taas ruokaakin täytyy, vaikka postaan taas vain postiani eteenpäin. Kostaan mua ei luotukkaa, vaik nostais se ehkä mielt. Ruosteisen portin taas aukaisen, vaikka kaikki allen vaan lakaisen. Kakaisen nyt totuuden suuren, vaikka varmaan vielä tästä kuulen. Kuljen tuulen suuntaisesti nyt, vaik suuni joudun taas sulkee. Ulkoo taas sanat kauniit koitan muistaa, vaikka siit mun täytyykin päätäni puistaa. Luistaa taas jalkani jäässä, vaikka kädes taas totuus onkin. Olen ehkä omituinen otus, vaikka rotus mä vain koitan selvittää. Erotus taas on sama kuin ennen, vaikka verotus nyt mukana onkin. Peruutus ei tunnu mahdolliselt, vaikka lunnaat olenkin taas maksanut. Kunnat taas valmiina vetää uusii juttui, vaikka puuttui siitä taas järki. Siis älä härki härkää suurta, koska särkee se sun luusi. Kuusi taas tuo joulun jokaisen taloon, mut auto se vain ei ollu uusi...