Ruusu...

Ruusun tuoksu ihana ja huumaava. Kertoo tunteistani jotka syvälle sisääni laitoin. Laitoin sinne enkä niistä irti päästää voi. Päästäni tekstei näitä kehitän, vaan tiedä miten kauan ajatuksii tulee. Koskaan en voi arvata mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta silti vain sun rakkaudes siivittää mun menoa. Menoa arvaamatonta johon tarviin sut rakkaani mun viereeni. Viereeni käy matkaani jossa onnellisuuden koemme. Matka tää pitkä, mut silti niin ihana matka. Aurinkoa ei tarvitse etsiä, koska sinä mun vieressäni loistat. Lämpöä hohkaen todellisuuden rakkauden tuntien. Tuntien kuluessa huomaan tuntevani vain enemmän ja enemmän. Enemmän tuntiessani tiedän etten pakoon pääse. Pääse ei pakoon, vaan haluakkaan en koska sä mun aurinkoni oot. Aurinkoinen päivä jokainen nyt on kuhan vain sinuun yhteyttä pystyn pitää. Pystyn rakkauteni tunnustaa se mulle tärkein vain on. Että sinä tunteisiini vastauksen kaiun luot. Kaiun jota tuntenut en aikasemmin ole. Aikasemmin jos tän kaiun olisin kuullut en suunnassa eksynyt oisi. Suunnassa eksy enää en, enkä sust päästää irti voiskaan. Voiskaan luopua susta en. Musta tää rakkaus meidät yhteen liittää, ja se saa meille riittää...