Vasta...

Vasta kun nähtiin, silti sydämes ikävän tuntee tunnen. Tunnen sen sisällä sisimmässä, ja sisimmässä tiedän tunteen aitoiuden. Aitous on se jonka kaikki kykenee näkemään. Näkemään suostu en muita, vaikka vain menis ikuisuus tähän. Mä odotan sua siellä minne sä jätit mut. Jätit mut oven taakse yksin katsomaan, ja miettimään mitä mää nyt tekisin. Tekisin kaikkeni sun eteen, koska sä oot sitä mitä mä arvostan. Arvostan luonnetta, kauneutta ja ennen kaikkea mitä sä näät vaivaa mun eteen. Vaan silti kysyn että et sä nää... Jos sä jäät niin sä näät, sen mitä sä saat mussa aikaan, ja jos en sua joka päivä voi nähdä se on kuin paikka mun sydämestä on viety. Vaan tunnen silti lämmön sydämessä luulen, että säkin kun käteesi tartun. Käteesi silkkiseen, koskien kuin joutuisin jotain tekee. Sun eteen teen kaikkeni, olen vaikka pennitön ennemmin kuin sun rakkauden menettäisin. Silti kerro sulle sitä en että mulla sekoo pää jos sua en mä nää... Loppu jääköön kertomatta.