Kävellen rantaa hiljaista huomaan, ettei ketää tällä rannalla koskaan käy. Ei rannalla roskii näy, näy mitää muuta kuin hiekkaa. Hiekkaa joka varpaissa tuntuu ihanalta, tuntuu hiukan polttavalta. Aurinko porottaa täydeltä päivältä vesi sadetta odottaen, seison ja mietin laineen liplatusta kuunnellen. Rauhoittava vaikutus näillä laineilla. Tuntuis kuin ei olis minnekkään kiire. Kiireessä ei tarvii elää huomaan sen, koska taas tällä paikalla monta tuntii vietin. Vain omat jalanjälkeni näkyy rannassa, se hiukan mieltä vaivaa. Miksi näin nätti ranta käyttämättä jätettiin?
Hyväkseen käytän tätä hiljaista paikkaa karkaan öisin paikkaan asioita miettimään, päivisin mahdollisuus olisi vaan päivisin ei mieli saa rauhaa. Rauhallisena istun rannalla silmät kiinni. Väkisten silmiä kiinni pidän mieleessä kuva pyörii yksi ainoa. Jonka jätän arvoitukseksi.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti