En unohda.

Huoneessa yksin istun, istuessani tässä tuuletin vieres hurisee, ja kuulokkeis musiikki kuuluu. Kuullessani musiikin sanat saavat mut muistamaan kaiken sen, jonka sun kanssas koin. Koin monta asiaa, mutta lopulta asiat nää sydämeni kovettivat.. Sydän jäätynyt pahasti kuin kivi, kuori sydämes kovaa sisin sydämes heikkoa. Heikot kohdat mulla ollessa, kohtien takia tein lupauksen itselleni, etten ketää lähelle päästäis. Vaan miten kävikään, kävi näin että sä mun sydämeni sulatit herkkyyden esiin kaivoit. Kaivoit sen syvältä esiin ja kadun sitä, kuinka sut päästinkään suojauksen läpi. Suojaus joka kestänyt monta vuotta, alkaa vaatia veroonsa. Veroonsa jo vuosii koittanut pyydellä, vaan nyt saa sen mitä pyytänyt on multa. Multa pyytää kaatamaan kupin johon surut kerättynä, ja kaiken paskan yhtäaikaa kokemaan. Kokemaan joudun kaiken paskan uusiksi, ei näitä asioita läpikäymättä jättää voi. Läpikäymättä jätin koska luulin että muistot eivät rikkoisi tätä suojauasta. Vaan nyt sen nään, ettei asioita kannata kerryttää liikaa, koska kuppi kaatuneena suruun öisin hukuttautua, päivisin muista näitä, vaan öisin sängyn pohjalla pyöriessä, huutaen nimeesi sun. Nimeesi huudettaessa sä vain et kuule sitä, kuinka sydän repeää kahtia...