Taival...

Taival tää pitkä ja mutkainen. Laival kannen päällä makailen.  Rakkaille kerron terveiset täältä. Päältä valot taas laitan, vaikka talot nyt taaskin silmissäni huojuu. Asiat taaskin soljuu, kuin vesi laivaa vasten solisee. Vesi kun solisee, niin taas mielessäni kolisee. Oli se mukava näky kun sut nään taas mielessäni. Ikävä suuri taas mieltäni painaa, vaikka kuopaa maan alle mun täytyy kaivaa. Raivaan tieni läpi harmaan kiven, ja kun mäki vastaan tulee sen nousen hymyillen. Lymyilen taas peittoni alla, ja sua taas mietin. Hetkii sun kanssa vietän, vietin näitä hetkii jo aikasemminkin, vaikka tuntenut en tätä aikasemmin. Runnellut elämä mun sydäntä on, vaan sinä olet mun vierelle tullu ja kuunnellu mua. Suudellu mua ja antanut halei aina kun sitä tarvinnut olen. Paina siis tämä mieleesi sun, että sust valmis en ole luopuu. Ruotuu asiat kun laitetaan, niin huomaan et sä mulle tärkeimpiä olet. Järeämpiä sanoja en olekkaan valmis käyttää, vaan mun täytyy nyt näyttää kuinka tosissani mä olen, Jos täytyy räjäyttää, niin mä kyllä räjäytän. Jäätä ei mun sydän sun lähel nääkkään, vaan lyö se tiheämmin, kun sä mun viereeni tulet. Kuljet mun kanssa matkaa tätä taikuuden, ja raikuu taas sanat mun suusta, sillä sua rakastan ja luovu sust en ikinä. Sytytit mulle tän kipinän ja toivon todellakin että sä tunnet samoin. Avoin mieli minulla on kun sut nään, ja hymy väkisinki kampee mun kasvoilleni...